FC Barcelona tiedotti eilen, että joukkueen päävalmentaja Tito Vilanova joutuu astumaan syrjään syöpähoitojen vuoksi. Samalla seurapresidentti Sandro Rosell ilmoitti, että uudesta päävalmentajasta kerrotaan tulevan viikon alussa.
Luonnollisesti tässä tilanteessa tärkeintä on Vilanovan terveys.
Toiseksi tärkeintä on Barcelonan uusi päävalmentaja. Kuka hän on? Lehdistön mukaan käytännössä kuka tahansa. Ilmaan on heitetty nimet Joan Francesc "Rubi" Ferrer, Michael Laudrup, Luis Enrique, Frank de Boer, Marcelo Bielsa, André Villas-Boas, Jupp Heynckes, Gerardo "Tata" Martino ja Roberto Mancini.
Ilta-Sanomien urheilutoimittajat Juha Hiitelä ja Saku-Pekka Sundelin kävivät tänään Twitterissä keskustelua kyseisestä aiheesta. Hiitelän mukaan Barcan pitäisi palkata eläköitynyt Sir Alex Ferguson, koska hän on paras. Selostaja Tero Karhun mielestä Barcelona-johdon pitäisi matkustaa Saksaan ja tuoda Heynckes Kataloniaan.
Mitä sitten jos Fergusonia pidetään maailman parhaana. Tai jos Heynckes voitti viime kaudella triplan.
Olen yrittänyt aiemmin vääntää rautalangasta, että Barcelona on uniikki yhteisö, jossa asiat tehdään tietyllä tavalla. Väännetään vielä kerran.
Barcelona perustaa koko identiteettinsä vahvaan pallonhallintaan. Palloa pidetään, koska halutaan sekä hyökätä että puolustaa. Pallonmenetyksen hetkellä väsyneeseen vastustajan puolustajaan isketään välittömästi kiinni, jotta pallo saataisiin riistettyä takaisin mahdollisimman lähellä vastustajan maalia.
Peruspilarien päälle voidaan liimata Barcelonan 4-3-3-ryhmitys, jossa on yksi puolustava keskikenttäpelaaja, vahvasti nousevat laitapuolustajat, laitahyökkääjät, jotka pitävät pelin leveänä ja keskellä Lionel Messi.
Kaiken yllä mainitun lisäksi Barcelonan valmentajan pitäisi mielellään olla barcalainen. Toisin sanoen Barcelonassa pelannut tai valmentanut.
Näistä syistä Sir Alex Ferguson ei tule kysymykseenkään. Ei myöskään Roberto Mancini.
Rubi Ferrer on todennäköinen vaihtoehto vähintään väliaikaiseksi vastuuvalmentajaksi. Hänen piti olla tulevalla kaudella apuvalmentaja, joten hän tuntee joukkueen.
Toinen hyvin potentiaalinen vaihtoehto on Luis Enrique. 43-vuotias espanjalainen pelasi Barcelonassa kausina 1996-2004. Lisäksi hän seurasi Pep Guardiolaa Barcelonan kakkosjoukkueen päävalmentajana. Vuonna 2011 hän siirtyi AS Romaan ja sieltä tulevaksi kaudeksi takaisin Espanjaan, Celta Vigoon. Enriquellä on voimassa oleva sopimus, mutta sen ostaminen ulos olisi tuskin kovin kallista.
Entiset pelaajat Michael Laudrup ja Frank de Boer ovat niin ikään mahdollisia vaihtoehtoja, samoin kuin Barcelonaa ihaileva Marcelo Bielsa, jota Guardiola pitää oppi-isänään.
Tarinan opetus on se, että Barcelonan uuden päävalmentajan nimellä ei ole merkitystä. Mutta sillä on, millaisesta pelikulttuurista uusi päävalmentaja tulee. Barcelonan tapaa toimia voidaan väittää typeräksi ja naiiviksi. Typerä tai ei, ainakin Barcelona on päätöksissään looginen. Ja niin se tulee olemaan myös tulevalla viikolla, kun uusi nimi julkistetaan.
- Jaakko Perttilä
lauantai 20. heinäkuuta 2013
torstai 21. helmikuuta 2013
Milan nollasi Barcelonan täydellisellä pelillä
AC Milan teki keskiviikkoiltana sen, mihin juuri kukaan ei uskonut. Italialaisjoukkue voitti Barcelonan San Sirolla 2-0. Kerrataan vielä. Milan kaksi, Barcelona nolla. Mitä tapahtui?
Alkuminuutit voidaan pyyhkiä saman tien pois analyysistä. Perinteistä kahden eurooppalaisen suurseuran tunnustelua.
Peli alkoi kunnolla siinä kymmenen minuutin pelin jälkeen. Barcelona alkoi hallita palloa. Milan vetäytyi. Perustilanne siis. Mutta nyt siihen tärkeään asiaan, jonka Pasi Rautiainen ja Keith Armstrong pureskelivat kiitettävästi auki jo pelin jälkeen.
Milan puolusti mallilla 4-5-1. Molemmat laitahyökkääjät (Stephan El Shaarawy ja Kevin-Prince Boateng) tekivät rajusti töitä alaspäin. Rossoneri piti jatkuvasti yhdeksän miestä pallon alla. Seuraus: Barcelona sai pitää palloa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Milan piti pakettinsa järkevästi kasassa. Pelaajat liikkuivat jatkuvasti oikein suhteessa toisiinsa niin, etteivät Xavi, Andrés Iniesta ja Cesc Fábregas löytäneet vapauttavia syöttösuuntia.
Milan päästi Barcelonan lähelle, muttei liian lähelle Christian Abbiatin vartioimaa maalia. Tunnetusti Lionel Messi on ainoa barcalainen, jolla on jonkinlainen laukausuhka. Ja mitä tehtiin Messille? Tuplattiin ja peitettiin syöttösuunnat. Toisin sanoen Milan pimensi maailman parhaan täysin.
Ja entä ne maalit? Ensimmäistä ei olisi koskaan syntynyt, jos tuomari Craig Thompsonin silmät olisivat olleet auki. Ei siitä sen enempää. Mutta Milanin toinen maali oli erinomaisesti pelattu ja siten täysin ansaittu.
Ja jos puhutaan Barcelonan maalipaikoista, niin eihän niitä rehellisyyden nimissä ollut. Mussutus pois, Milan voitti täysin rehellisesti.
Barcelonan pelaaminen ennalta-arvattavaa
Milanin voitto nostaa ilmaan kysymyksen: Onko Barcelonan pelaaminen tullut tiensä päähän? Ei. Barcelonan dominointi on voinut tulla tiensä päähän, mutta pelaaminen ei. Kirjoitin aiemmin Barcan pelaamisen yksipuolisuudesta. Laukaukset puuttuvat, nopeat hyökkäykset puuttuvat, pääpelivoimaiset hyökkääjät puuttuvat.
Rautiainen osui naulan kantaan todetessaan, että laukausmäärien nostaminen tuhoaisi osaltaan Barcelonan identiteetin. Sen identiteetin, jota seurassa on rakennettu Johan Cruijffin peliurasta lähtien. Siksi Barcelona ei muutu, vaikka muut ympärillä muuttuvat.
Toisessa osaottelussa Barcelona tulee samalla tavalla pitämään palloa kaksi kolmasosaa peliajasta. Milan tietää, mitä on tulossa. Jos Milan onnistuu käsikirjoituksessaan yhtä hyvin kuin eilen, ei Barcalla ole saumaa voittoon. Mutta vaikka Milan oli keskiviikkona kertakaikkiaan erinomainen, ei pidä tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä tämän otteluparin lopputuloksesta.
Jaakko Perttilä
Alkuminuutit voidaan pyyhkiä saman tien pois analyysistä. Perinteistä kahden eurooppalaisen suurseuran tunnustelua.
Peli alkoi kunnolla siinä kymmenen minuutin pelin jälkeen. Barcelona alkoi hallita palloa. Milan vetäytyi. Perustilanne siis. Mutta nyt siihen tärkeään asiaan, jonka Pasi Rautiainen ja Keith Armstrong pureskelivat kiitettävästi auki jo pelin jälkeen.
Milan puolusti mallilla 4-5-1. Molemmat laitahyökkääjät (Stephan El Shaarawy ja Kevin-Prince Boateng) tekivät rajusti töitä alaspäin. Rossoneri piti jatkuvasti yhdeksän miestä pallon alla. Seuraus: Barcelona sai pitää palloa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Milan piti pakettinsa järkevästi kasassa. Pelaajat liikkuivat jatkuvasti oikein suhteessa toisiinsa niin, etteivät Xavi, Andrés Iniesta ja Cesc Fábregas löytäneet vapauttavia syöttösuuntia.
Milan päästi Barcelonan lähelle, muttei liian lähelle Christian Abbiatin vartioimaa maalia. Tunnetusti Lionel Messi on ainoa barcalainen, jolla on jonkinlainen laukausuhka. Ja mitä tehtiin Messille? Tuplattiin ja peitettiin syöttösuunnat. Toisin sanoen Milan pimensi maailman parhaan täysin.
Ja entä ne maalit? Ensimmäistä ei olisi koskaan syntynyt, jos tuomari Craig Thompsonin silmät olisivat olleet auki. Ei siitä sen enempää. Mutta Milanin toinen maali oli erinomaisesti pelattu ja siten täysin ansaittu.
Ja jos puhutaan Barcelonan maalipaikoista, niin eihän niitä rehellisyyden nimissä ollut. Mussutus pois, Milan voitti täysin rehellisesti.
Barcelonan pelaaminen ennalta-arvattavaa
Milanin voitto nostaa ilmaan kysymyksen: Onko Barcelonan pelaaminen tullut tiensä päähän? Ei. Barcelonan dominointi on voinut tulla tiensä päähän, mutta pelaaminen ei. Kirjoitin aiemmin Barcan pelaamisen yksipuolisuudesta. Laukaukset puuttuvat, nopeat hyökkäykset puuttuvat, pääpelivoimaiset hyökkääjät puuttuvat.
Rautiainen osui naulan kantaan todetessaan, että laukausmäärien nostaminen tuhoaisi osaltaan Barcelonan identiteetin. Sen identiteetin, jota seurassa on rakennettu Johan Cruijffin peliurasta lähtien. Siksi Barcelona ei muutu, vaikka muut ympärillä muuttuvat.
Toisessa osaottelussa Barcelona tulee samalla tavalla pitämään palloa kaksi kolmasosaa peliajasta. Milan tietää, mitä on tulossa. Jos Milan onnistuu käsikirjoituksessaan yhtä hyvin kuin eilen, ei Barcalla ole saumaa voittoon. Mutta vaikka Milan oli keskiviikkona kertakaikkiaan erinomainen, ei pidä tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä tämän otteluparin lopputuloksesta.
Jaakko Perttilä
tiistai 19. helmikuuta 2013
Milan selkeä altavastaaja Barcelonaa vastaan
AC Milan isännöi Barcelonaa keskiviikkona. Kyseessä on Mestarien liigan neljännesvälierien ensimmäinen osaottelu.
Milan päätyi alkulohkossaan toiseksi. Kuudesta ottelustaan italialaiset onnistuivat voittamaan vain kaksi. Legendaarisen seuran parhaat maalintekijät olivat lohkovaiheessa Stephan El Shaarawy ja Alexandre Pato, joka ei enää Italiassa pelaa. Molemmat osuivat kahteen kertaan. Málaga kipusi ansaitusti Milanin edelle lohkovoittoon.
Barcelona voitti oman, helpohkon, lohkonsa. Barca epäonnistui täysin Celticiä vastaan, vieläpä kahdesti. Skottien söhläily muissa otteluissa siivitti osaltaan Barcelonan lohkovoittoon. Yllättäen joukkueen paras maalintekijä oli lohkovaiheessa Lionel Messi, viisi maalia.
Mihin tällainen ottelupari ratkeaa? Lyödään pointit tiskiin.
Paras punamusta edustuskelvoton
Milan on kaukana niistä vuosista, jolloin muut pelkäsivät San Siroa kuin ruttoa. Tällä hetkellä Rossoneri painaa Serie A:ssa kolmantena. Juventus on karannut kärjessä jo 11 pisteen päähän.
Juuri nyt näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Viimeiset seitsemän ottelua Milan on pelannut tappioitta. Mario Balotelli on siirtonsa jälkeen pelannut kolme ottelua. Kasassa yhteensä neljä maalia, joista kaksi on ollut voittomaaleja ja yksi tasoitusmaali. Peliesityksiä arvioiva WhoScored on antanut Balotellin Milan-uralle toistaiseksi arvosanan 8,55. Vertailun vuoksi El Shaarawy on saanut Milanin pelaajista toiseksi parhaan arvosanan, 7,54.
Mutta. Balotelli on edustuskelvoton, koska hän oli aiemmin tällä kaudella mukana Mestarien liigassa Manchester Cityn paidassa. Toisin sanoen Milanin tämän hetken paras hyökkääjä on sivussa. Vielä kun muistetaan, että El Shaarawyn pelaaminen on polvivamman takia epävarmaa, niin ei hyvältä näytä. Näillä näkymin Balotellin paikan keskushyökkääjänä ottaa loukkaantumisesta toipunut Giampaolo Pazzini. El Shaarawyn voisi tarvittaessa korvata ex-barcalainen Bojan Krkic.
Kuka pysäyttää Messin?
Barcelona on pysäytettävissä. Tehot ovat lähestulkoon pelkästään Messin varassa, joten Messin maalinteon estämisellä saattaa koko Barca halvaantua. Argentiinan ihmepoikaa ei voida vartioida vain yhdellä pelaajalla. Koko Milanin joukkueen on osallistuttava talkoisiin. Yksi tulee todennäköisesti olemaan muita suuremmassa merkkausvastuussa.
Vastuu langennee kokeneelle Massimo Ambrosinille. Italialainen ei pysy juoksukilpailuissa Messin perässä, joten hänen on oltava jatkuvasti muutama askel argentiinalaista edellä. Toisin sanoen Ambrosini ei saa päästää Messiä vauhtiin pallon kanssa, ja taklaus on tehtävä ennen ratkaisevaa laukausta tai syöttöä.
Tasapeli voitto Milanille
Lähtökohta otteluun on se, että Barcelona hallitsee palloa noin 60-65 prosenttia peliajasta. Milan mitä todennäköisimmin pakotetaan vetäytymään. En usko, että Massimiliano Allegri ottaa riskiä prässäämällä korkealta. Chelsean viime kauden sensaatiomainen voitto antoi uskoa kaikille muille siitä, miten Barcelonan voi nujertaa. Milanin on toisaalta oltava pallonriiston jälkeen kohtuullisessa hyökkäysvalmiudessa, jotta pelinrakentelulla on edellytyksiä onnistua.
Chelsean esimerkin toteuttaminen käytännössä on kaikkea muuta kuin helppoa. Pelaajien välimatkojen on pysyttävä joka suuntaan lyhyinä, jotta Barcelonalle ei jää tilaa pelata kahden tai kolmen pelaajien syöttöyhdistelmiä. Kurinalaisuus ja keskittyminen ovat niitä sanoja, joita milanolaisilta vaaditaan täydet 90 minuuttia.
Milan tulee joutumaan Messin, Andrés Iniestan, Xavin ja/tai Cesc Fábregasin karuselliin, jossa on yksinkertaisesti roikuttava mukana. Tasapeli olisi ehdottomasti Milanille voitto, koska yksittäisessä ottelussa voi käydä miten vain. Tasapelikin vaatii kotijoukkueelta paljon. Tai kuten entinen Rossoneri-valmentaja Fabio Capello ottelun alla sanoi: "Milan tarvitsee onnea kaataakseen Barcelonan."
Jaakko Perttilä
Milan päätyi alkulohkossaan toiseksi. Kuudesta ottelustaan italialaiset onnistuivat voittamaan vain kaksi. Legendaarisen seuran parhaat maalintekijät olivat lohkovaiheessa Stephan El Shaarawy ja Alexandre Pato, joka ei enää Italiassa pelaa. Molemmat osuivat kahteen kertaan. Málaga kipusi ansaitusti Milanin edelle lohkovoittoon.
Barcelona voitti oman, helpohkon, lohkonsa. Barca epäonnistui täysin Celticiä vastaan, vieläpä kahdesti. Skottien söhläily muissa otteluissa siivitti osaltaan Barcelonan lohkovoittoon. Yllättäen joukkueen paras maalintekijä oli lohkovaiheessa Lionel Messi, viisi maalia.
Mihin tällainen ottelupari ratkeaa? Lyödään pointit tiskiin.
Paras punamusta edustuskelvoton
Milan on kaukana niistä vuosista, jolloin muut pelkäsivät San Siroa kuin ruttoa. Tällä hetkellä Rossoneri painaa Serie A:ssa kolmantena. Juventus on karannut kärjessä jo 11 pisteen päähän.
Juuri nyt näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Viimeiset seitsemän ottelua Milan on pelannut tappioitta. Mario Balotelli on siirtonsa jälkeen pelannut kolme ottelua. Kasassa yhteensä neljä maalia, joista kaksi on ollut voittomaaleja ja yksi tasoitusmaali. Peliesityksiä arvioiva WhoScored on antanut Balotellin Milan-uralle toistaiseksi arvosanan 8,55. Vertailun vuoksi El Shaarawy on saanut Milanin pelaajista toiseksi parhaan arvosanan, 7,54.
Mutta. Balotelli on edustuskelvoton, koska hän oli aiemmin tällä kaudella mukana Mestarien liigassa Manchester Cityn paidassa. Toisin sanoen Milanin tämän hetken paras hyökkääjä on sivussa. Vielä kun muistetaan, että El Shaarawyn pelaaminen on polvivamman takia epävarmaa, niin ei hyvältä näytä. Näillä näkymin Balotellin paikan keskushyökkääjänä ottaa loukkaantumisesta toipunut Giampaolo Pazzini. El Shaarawyn voisi tarvittaessa korvata ex-barcalainen Bojan Krkic.
Kuka pysäyttää Messin?
Barcelona on pysäytettävissä. Tehot ovat lähestulkoon pelkästään Messin varassa, joten Messin maalinteon estämisellä saattaa koko Barca halvaantua. Argentiinan ihmepoikaa ei voida vartioida vain yhdellä pelaajalla. Koko Milanin joukkueen on osallistuttava talkoisiin. Yksi tulee todennäköisesti olemaan muita suuremmassa merkkausvastuussa.
Vastuu langennee kokeneelle Massimo Ambrosinille. Italialainen ei pysy juoksukilpailuissa Messin perässä, joten hänen on oltava jatkuvasti muutama askel argentiinalaista edellä. Toisin sanoen Ambrosini ei saa päästää Messiä vauhtiin pallon kanssa, ja taklaus on tehtävä ennen ratkaisevaa laukausta tai syöttöä.
Tasapeli voitto Milanille
Lähtökohta otteluun on se, että Barcelona hallitsee palloa noin 60-65 prosenttia peliajasta. Milan mitä todennäköisimmin pakotetaan vetäytymään. En usko, että Massimiliano Allegri ottaa riskiä prässäämällä korkealta. Chelsean viime kauden sensaatiomainen voitto antoi uskoa kaikille muille siitä, miten Barcelonan voi nujertaa. Milanin on toisaalta oltava pallonriiston jälkeen kohtuullisessa hyökkäysvalmiudessa, jotta pelinrakentelulla on edellytyksiä onnistua.
Chelsean esimerkin toteuttaminen käytännössä on kaikkea muuta kuin helppoa. Pelaajien välimatkojen on pysyttävä joka suuntaan lyhyinä, jotta Barcelonalle ei jää tilaa pelata kahden tai kolmen pelaajien syöttöyhdistelmiä. Kurinalaisuus ja keskittyminen ovat niitä sanoja, joita milanolaisilta vaaditaan täydet 90 minuuttia.
Milan tulee joutumaan Messin, Andrés Iniestan, Xavin ja/tai Cesc Fábregasin karuselliin, jossa on yksinkertaisesti roikuttava mukana. Tasapeli olisi ehdottomasti Milanille voitto, koska yksittäisessä ottelussa voi käydä miten vain. Tasapelikin vaatii kotijoukkueelta paljon. Tai kuten entinen Rossoneri-valmentaja Fabio Capello ottelun alla sanoi: "Milan tarvitsee onnea kaataakseen Barcelonan."
Jaakko Perttilä
tiistai 12. helmikuuta 2013
Real Madrid suosikki Man Unitedia vastaan - yllättääkö Shakhtar Dortmundin?
Siirrytään keskiviikkoon. Real kohtaa Man Unitedin, Shakhtar Dortmundin.
Real Madrid - Manchester United
Kaikki kunnia päivän toiselle parille, mutta onhan tämä se keskiviikon pääpeli. Voidaan puhua kahdesta maailman suurimmasta. Realin ja Unitedin palkintovitriinien sisältö ei todennäköisesti mahtuisi suurehkoon kaksioon. Siinä perspektiiviä.
United voitti oman alkulohkonsa. Peli ei huumannut, mutta joukkue voitti. Tyypillistä Unitedia. Vain voitto merkitsee. Galatasaray ja Cluj jäivät parin pisteen erolla taakse. Robin van Persie (yllättäen) ja Javier Hernández onnistuivat kolme kertaa maalinteossa alkulohkovaiheessa.
Realin polku jatkopeleihin oli yllättävän kivinen. Tottakai on muistettava, että lohko oli ylivoimaisesti kovatasoisin, mutta silti. Kakkospaikalle jääminen oli loppujen lopuksi ikävä yllätys lohkovoittajille. Tällä kertaa Unitedille osui rosvosektori. Harvoin lohkovoittaja saa vastaansa Realin tasoisen joukkueen. Ei varmaan yllätä, että Realin paras maalintekijä lohkovaiheessa oli Cristiano Ronaldo. Kuusi ottelua, kuusi maalia.
Molemmat nimivahvat joukkueet ovat tällä kaudella kärsineet hämmentävän haparoivasta puolustuspelistä. Sir Alex Ferguson on varmasti paneutunut Realin erikoistilannepuolustamiseen ja erityisesti sen rakoiluun, mikä voi hyvin avata tilaisuuden punaisten maalintekoon. Muistetaan vielä se, että Realin kapteeni ja johtaja Iker Casillas on sivussa.
Ei voi kyllä Unitedinkaan puolustusta liiemmin kehua. Kardinaalivirheitä kerta toisensa jälkeen. Tosin viime viikonlopun Everton-voitto tuli kypsällä (myös puolustuksellisesti) esityksellä.
Sekä Unitedin että Realin vahvuus löytyy hyökkäyspäästä. United hyökkää Wayne Rooneyn ja Robin van Persien kautta. Realin hyökkäyksiä vyöryttää nelikko Mesut Özil, Ángel di María, Cristiano Ronaldo ja Karim Benzema. Toki suurin osa hyökkäyksistä pelataan Ronaldon kautta.
Entisen United-pelaajan, Ole Gunnar Solskjärin, veikkaukseen on helppo yhtyä.
”Luulen, että ottelu ratkeaa Ronaldon tai van Persien tähtihetkeen”, Solskjär sanoi.
Real on kotonaan vahvempi, mutta ottelupari ei missään nimessä ole tämän viikon jälkeen ohi. Toiseen osaotteluun lähdetään Realin 2-1-johtoasemassa.
Shakhtar Donetsk - Borussia Dortmund
Harva katsoo keskiviikkona tätä ottelua. Se ei tarkoita mitään. Molemmat pelaavat ehdottomasti viihdyttävää jalkapalloa, joten pelin taso voi hyvinkin nousta Realin ja Unitedin välistä vääntöä paremmaksi.
Dortmund iski jalkapallomaailmalle luun kurkkuun selviytymällä kuolemanlohkosta ulos voittajana. Taakse jäivät Real Madridin ja Manchester Cityn kaltaiset jättiläiset. Ja millä pelillä lohkovoitto irtosi. Kuten niin monta kertaa olen yrittänyt toitottaa, jalkapalloa voi pelata monella eri tavalla. Barcelona tekee pallonhallinnasta taidetta. Dortmundin valmentaja Jürgen Klopp ei ole lähtenyt samalle tielle. Hänen joukkueensa pelaa pallonhallinnan vastakohtaa, vastahyökkäyspeliä. Klopp on jalostanut joukkueensa vastahyökkäyspelaamisesta jotain niin kaunista, ettei siitä voi olla pitämättä.
Oikealta hyökkää puolalaiskaksikko Lukasz Piszczek ja Jakub Blazczykowski. Vasemmalta tulee Marco Reus. Mario Götze pyörittää peliä keskellä ja Robert Lewandowski viimeistelee hyökkäykset. Kaikki tapahtuu karmealla tempolla.
Shakhtarista kertonee tarpeeksi se, että joukkue jätti taakseen Chelsean. Ukrainalaisten peli on mielenkiintoinen sekoitus paikallisuutta ja ulkomaista osaamista. Puolustuslinja on vuorattu itäeurooppalaisilla. Hyökkäysvastuun kantavat puolestaan brasilialaiset (lukuun ottamatta Henrik Mkhitaryania). Yksi on kuitenkin poissa. Willian ehti ennen Anzhiin siirtymistään olla Shakhtarin paras hyökkäyspään pelaaja parin kauden ajan. Brassitähden poissaolo ei välttämättä näy Ukrainan pääsarjassa, mutta europeleissä aukko voi olla liian suuri täytettäväksi.
Dortmund ailahtelee edelleen, mutta joukkueen potentiaali on selvästi Shakhtaria korkeammalla. Alkulohko näytti sen, että nuori joukkue on valmis kaatamaan maanosan suurimpia joukkueita tärkeissä paikoissa. Shakhtar ei anna helpolla periksi, mutta uskon vahvasti Dortmundiin. Ensimmäinen osaottelu päättyy 0-2.
Jaakko Perttilä
Real Madrid - Manchester United
Kaikki kunnia päivän toiselle parille, mutta onhan tämä se keskiviikon pääpeli. Voidaan puhua kahdesta maailman suurimmasta. Realin ja Unitedin palkintovitriinien sisältö ei todennäköisesti mahtuisi suurehkoon kaksioon. Siinä perspektiiviä.
United voitti oman alkulohkonsa. Peli ei huumannut, mutta joukkue voitti. Tyypillistä Unitedia. Vain voitto merkitsee. Galatasaray ja Cluj jäivät parin pisteen erolla taakse. Robin van Persie (yllättäen) ja Javier Hernández onnistuivat kolme kertaa maalinteossa alkulohkovaiheessa.
Realin polku jatkopeleihin oli yllättävän kivinen. Tottakai on muistettava, että lohko oli ylivoimaisesti kovatasoisin, mutta silti. Kakkospaikalle jääminen oli loppujen lopuksi ikävä yllätys lohkovoittajille. Tällä kertaa Unitedille osui rosvosektori. Harvoin lohkovoittaja saa vastaansa Realin tasoisen joukkueen. Ei varmaan yllätä, että Realin paras maalintekijä lohkovaiheessa oli Cristiano Ronaldo. Kuusi ottelua, kuusi maalia.
Molemmat nimivahvat joukkueet ovat tällä kaudella kärsineet hämmentävän haparoivasta puolustuspelistä. Sir Alex Ferguson on varmasti paneutunut Realin erikoistilannepuolustamiseen ja erityisesti sen rakoiluun, mikä voi hyvin avata tilaisuuden punaisten maalintekoon. Muistetaan vielä se, että Realin kapteeni ja johtaja Iker Casillas on sivussa.
Ei voi kyllä Unitedinkaan puolustusta liiemmin kehua. Kardinaalivirheitä kerta toisensa jälkeen. Tosin viime viikonlopun Everton-voitto tuli kypsällä (myös puolustuksellisesti) esityksellä.
Sekä Unitedin että Realin vahvuus löytyy hyökkäyspäästä. United hyökkää Wayne Rooneyn ja Robin van Persien kautta. Realin hyökkäyksiä vyöryttää nelikko Mesut Özil, Ángel di María, Cristiano Ronaldo ja Karim Benzema. Toki suurin osa hyökkäyksistä pelataan Ronaldon kautta.
Entisen United-pelaajan, Ole Gunnar Solskjärin, veikkaukseen on helppo yhtyä.
”Luulen, että ottelu ratkeaa Ronaldon tai van Persien tähtihetkeen”, Solskjär sanoi.
Real on kotonaan vahvempi, mutta ottelupari ei missään nimessä ole tämän viikon jälkeen ohi. Toiseen osaotteluun lähdetään Realin 2-1-johtoasemassa.
Shakhtar Donetsk - Borussia Dortmund
Harva katsoo keskiviikkona tätä ottelua. Se ei tarkoita mitään. Molemmat pelaavat ehdottomasti viihdyttävää jalkapalloa, joten pelin taso voi hyvinkin nousta Realin ja Unitedin välistä vääntöä paremmaksi.
Dortmund iski jalkapallomaailmalle luun kurkkuun selviytymällä kuolemanlohkosta ulos voittajana. Taakse jäivät Real Madridin ja Manchester Cityn kaltaiset jättiläiset. Ja millä pelillä lohkovoitto irtosi. Kuten niin monta kertaa olen yrittänyt toitottaa, jalkapalloa voi pelata monella eri tavalla. Barcelona tekee pallonhallinnasta taidetta. Dortmundin valmentaja Jürgen Klopp ei ole lähtenyt samalle tielle. Hänen joukkueensa pelaa pallonhallinnan vastakohtaa, vastahyökkäyspeliä. Klopp on jalostanut joukkueensa vastahyökkäyspelaamisesta jotain niin kaunista, ettei siitä voi olla pitämättä.
Oikealta hyökkää puolalaiskaksikko Lukasz Piszczek ja Jakub Blazczykowski. Vasemmalta tulee Marco Reus. Mario Götze pyörittää peliä keskellä ja Robert Lewandowski viimeistelee hyökkäykset. Kaikki tapahtuu karmealla tempolla.
Shakhtarista kertonee tarpeeksi se, että joukkue jätti taakseen Chelsean. Ukrainalaisten peli on mielenkiintoinen sekoitus paikallisuutta ja ulkomaista osaamista. Puolustuslinja on vuorattu itäeurooppalaisilla. Hyökkäysvastuun kantavat puolestaan brasilialaiset (lukuun ottamatta Henrik Mkhitaryania). Yksi on kuitenkin poissa. Willian ehti ennen Anzhiin siirtymistään olla Shakhtarin paras hyökkäyspään pelaaja parin kauden ajan. Brassitähden poissaolo ei välttämättä näy Ukrainan pääsarjassa, mutta europeleissä aukko voi olla liian suuri täytettäväksi.
Dortmund ailahtelee edelleen, mutta joukkueen potentiaali on selvästi Shakhtaria korkeammalla. Alkulohko näytti sen, että nuori joukkue on valmis kaatamaan maanosan suurimpia joukkueita tärkeissä paikoissa. Shakhtar ei anna helpolla periksi, mutta uskon vahvasti Dortmundiin. Ensimmäinen osaottelu päättyy 0-2.
Jaakko Perttilä
Mestarien liigan neljännesvälierät ovella - kuka määrää?
Maailman suurimman ja kauneimman seurajoukkuekilpailun talvitauko alkaa olla vietetty. Neljännesvälierät polkaistaan käyntiin tällä viikolla neljän ottelun voimin. Perataan asetelemat auki.
Celtic - Juventus
Kun HJK pelasi karsinnoissa kahteen kertaan Celticiä vastaan, en olisi ikinä voinut uskoa puhuvani skottijätistä samassa lauseessa Mestarien liigan neljännesvälierien kanssa. Toisin kävi. Celtic voitti kuudesta ottelustaan kolme ja pelasi kerran tasan. Kotikentällä Celtic Parkilla kaatui FC Barcelona, mikä ei pallonhallinnoista ja maalipaikkavertailuista huolimatta ole koskaan vahinko.
Juventus päihitti omassa lohkossaan hankalat vastustajansa Shakhtar Donetskin ja Chelsean. Italian hallitsevaa mestaria pidetään ehdottomasti ennakkosuosikkina tässä otteluparissa, mutta onko Juven jatkaminen kiveen hakattu?
Kaksiosainen ottelu suosii ehdottomasti Juventusta. Celtic onnistui piinaamaan Barcelonaa kahdessa ottelussa, mutta se on silti enemmänkin säännön vahvistava poikkeus. Kotiyleisö voi hyvin siivittää vihreävalkoiset vähintään tasapeliin ensimmäisessä osaottelussa, mutta viimeistään kotonaan Juventus kääntää tilanteen edukseen.
Celticin hyökkäyspelaaminen lepää pitkälti kreikkalaisen Giorgios Samaraksen harteilla. Alkulohkovaiheessa Samaras iski tehot 3+2 - Celtic teki yhteensä yhdeksän maalia. Samaraksen ohella Celtic elää tai kuolee maalivahtinsa mukana. Fraser Forster löi itsensä läpi suuren yleisön tietoisuuteen pelastamalla Eurooppa-liigatasoisen joukkueensa kerta toisensa jälkeen lohkovaiheessa.
Juventus vyöryttää laajemmalta rintamalta. Joukkueesta ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä. Jos jossain on parantamisen varaa, niin hyökkäyspäässä. Juventukselta ei löydy yhtä yksittäistä maagista maalintekijää, johon muu joukkue voisi luottaa viikosta viikkoon. Maalintekijän puuttumisesta kertoo tammikuun siirtoikkuna, jonka aikana Juventus solmi sopimukset Fernando Llorenten ja Nicolas Anelkan kanssa.
Jos Vanhasta Rouvasta on yksi pelaaja nostettava esiin, on pakko tuoda estradille Arturo Vidal. Keskikentän ytimessä pelaava chileläinen onnistui alkulohkovaiheessa kolmesti maalinteossa. Lisäksi tili karttui maalisyötöllä. Ja tehojensa lisäksi Vidal rytmittää koko Juventuksen peliä. Hän on ikään kuin ottanut Andrea Pirlon paikan, joskin vähän ylempänä.
Ensimmäisen osaottelun jälkeen Celtic on vielä mukana, ottelu päättyy 1-1.
Valencia - PSG
Tiistain toisessa ottelussa iskevät yhteen Espanjan kakkoskategorian Valencia ja ranskalainen nousukas PSG. Pariisilaiset ovat lähes yhtä suuria ennakkosuosikkeja, kuin torinolaiset edellisessä parissa.
Ja kyllä, David Beckham siirtyi tammikuun siirtoikkunan aikana PSG:hen. Ei kannata liikaa innostua. Pelillisesti Beckhamilla ei ole kovin paljon annettavaa. Mutta. Tähtinippu ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja mainoseuroja. Carlo Ancelottin luotsaama poppoo osaa myös pelata.
Kuudesta ottelusta PSG keräsi 15 pistettä. On toki muistettava, ettei lohko ollut vaikeimmasta päästä. Yhtä lukuun ottamatta tehot ovat jakautuneet tasaisesti. Yksi on kuitenkin ollut ylitse muiden - Zlatan Ibrahimovic. Ruotsalaistähti on ollut Ranskan pääsarjassa täysin vastustamattomassa maalivireessä. Mestarien liigan alkulohkovaiheessa maaleja syntyi vain kaksi, mutta päälle Zlatan syötti viisi maalia.
Vaikka PSG lähtee ottelupariin selvänä suosikkina, on Valenciallakin omat saumansa. La Ligassa Valencia heiluu viidentenä, mutta Mestarien liiga on sujunut paremmin. Lepakot sijoittuivat alkulohkossaan toiseksi Bayern Münchenin jälkeen.
Vastuunkantajia löytyy melko laajalta rintamalta. Roberto Soldado ja Jónas osuivat neljästi, Sofiane Feghouli kolme kertaa. Paletti on tasapainoinen, vaikkakin hieman nimetön.
Valencia voi mennä otteluparista jatkoon vain, jos kaikki menee täysin nappiin. Espanjalaisten täytyy pysäyttää Ezequiel Lavezzin ja Jeremy Menezin lisäksi Zlatan. PSG:lle voi hyvinkin riittää, että Soldado pysähtyy.
Ensimmäinen ottelu Mestallalla päättyy PSG:n 1-2-vierasvoittoon.
Jaakko Perttilä
Celtic - Juventus
Kun HJK pelasi karsinnoissa kahteen kertaan Celticiä vastaan, en olisi ikinä voinut uskoa puhuvani skottijätistä samassa lauseessa Mestarien liigan neljännesvälierien kanssa. Toisin kävi. Celtic voitti kuudesta ottelustaan kolme ja pelasi kerran tasan. Kotikentällä Celtic Parkilla kaatui FC Barcelona, mikä ei pallonhallinnoista ja maalipaikkavertailuista huolimatta ole koskaan vahinko.
Juventus päihitti omassa lohkossaan hankalat vastustajansa Shakhtar Donetskin ja Chelsean. Italian hallitsevaa mestaria pidetään ehdottomasti ennakkosuosikkina tässä otteluparissa, mutta onko Juven jatkaminen kiveen hakattu?
Kaksiosainen ottelu suosii ehdottomasti Juventusta. Celtic onnistui piinaamaan Barcelonaa kahdessa ottelussa, mutta se on silti enemmänkin säännön vahvistava poikkeus. Kotiyleisö voi hyvin siivittää vihreävalkoiset vähintään tasapeliin ensimmäisessä osaottelussa, mutta viimeistään kotonaan Juventus kääntää tilanteen edukseen.
Celticin hyökkäyspelaaminen lepää pitkälti kreikkalaisen Giorgios Samaraksen harteilla. Alkulohkovaiheessa Samaras iski tehot 3+2 - Celtic teki yhteensä yhdeksän maalia. Samaraksen ohella Celtic elää tai kuolee maalivahtinsa mukana. Fraser Forster löi itsensä läpi suuren yleisön tietoisuuteen pelastamalla Eurooppa-liigatasoisen joukkueensa kerta toisensa jälkeen lohkovaiheessa.
Juventus vyöryttää laajemmalta rintamalta. Joukkueesta ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä. Jos jossain on parantamisen varaa, niin hyökkäyspäässä. Juventukselta ei löydy yhtä yksittäistä maagista maalintekijää, johon muu joukkue voisi luottaa viikosta viikkoon. Maalintekijän puuttumisesta kertoo tammikuun siirtoikkuna, jonka aikana Juventus solmi sopimukset Fernando Llorenten ja Nicolas Anelkan kanssa.
Jos Vanhasta Rouvasta on yksi pelaaja nostettava esiin, on pakko tuoda estradille Arturo Vidal. Keskikentän ytimessä pelaava chileläinen onnistui alkulohkovaiheessa kolmesti maalinteossa. Lisäksi tili karttui maalisyötöllä. Ja tehojensa lisäksi Vidal rytmittää koko Juventuksen peliä. Hän on ikään kuin ottanut Andrea Pirlon paikan, joskin vähän ylempänä.
Ensimmäisen osaottelun jälkeen Celtic on vielä mukana, ottelu päättyy 1-1.
Valencia - PSG
Tiistain toisessa ottelussa iskevät yhteen Espanjan kakkoskategorian Valencia ja ranskalainen nousukas PSG. Pariisilaiset ovat lähes yhtä suuria ennakkosuosikkeja, kuin torinolaiset edellisessä parissa.
Ja kyllä, David Beckham siirtyi tammikuun siirtoikkunan aikana PSG:hen. Ei kannata liikaa innostua. Pelillisesti Beckhamilla ei ole kovin paljon annettavaa. Mutta. Tähtinippu ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja mainoseuroja. Carlo Ancelottin luotsaama poppoo osaa myös pelata.
Kuudesta ottelusta PSG keräsi 15 pistettä. On toki muistettava, ettei lohko ollut vaikeimmasta päästä. Yhtä lukuun ottamatta tehot ovat jakautuneet tasaisesti. Yksi on kuitenkin ollut ylitse muiden - Zlatan Ibrahimovic. Ruotsalaistähti on ollut Ranskan pääsarjassa täysin vastustamattomassa maalivireessä. Mestarien liigan alkulohkovaiheessa maaleja syntyi vain kaksi, mutta päälle Zlatan syötti viisi maalia.
Vaikka PSG lähtee ottelupariin selvänä suosikkina, on Valenciallakin omat saumansa. La Ligassa Valencia heiluu viidentenä, mutta Mestarien liiga on sujunut paremmin. Lepakot sijoittuivat alkulohkossaan toiseksi Bayern Münchenin jälkeen.
Vastuunkantajia löytyy melko laajalta rintamalta. Roberto Soldado ja Jónas osuivat neljästi, Sofiane Feghouli kolme kertaa. Paletti on tasapainoinen, vaikkakin hieman nimetön.
Valencia voi mennä otteluparista jatkoon vain, jos kaikki menee täysin nappiin. Espanjalaisten täytyy pysäyttää Ezequiel Lavezzin ja Jeremy Menezin lisäksi Zlatan. PSG:lle voi hyvinkin riittää, että Soldado pysähtyy.
Ensimmäinen ottelu Mestallalla päättyy PSG:n 1-2-vierasvoittoon.
Jaakko Perttilä
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Real Madrid siipirikkoisena El Clásicoon
Ja taas mennään. Keskiviikkoillan draama tarjoillaan Euroopan vasemmasta alakulmasta. Tapahtumapaikkana Valkoinen Talo eli Santiago Bernabéu. Vastakkain kaksi suurinta, Real Madrid ja Barcelona. Käydäänpä käsikirjoitus läpi.
Copa del Reyn suosio nousussa
Espanjan Cup eli Copa del Rey ei ole legendaarisuusmittarilla verrattavissa Englannin FA Cupiin. Ei lähellekään. Muutama vuosi sitten suuria ei kiinnostanut cup-menestys, paitsi jos sattuivat finaaliin asti pääsemään. Tätä ei tietenkään sanottu ääneen. Esimerkiksi vuosina 2005-2008 loppuottelussa ei nähty Realia tai Barcaa. Kahden suuren puuttuminen kärkikaksikosta ei sinänsä merkitse mitään. Kysymys oli lähinnä asennoitumisesta. Tavoitteet olivat sarjassa ja Mestarien liigassa, jolloin Copa del Reyhin lähdettiin reservimiehillä.
Nykyään tilanne on toinen. Cristiano Ronaldo ratkaisi toissa vuoden finaalin Barcelonaa vastaan jatkoajalla. Cupin voiton merkityksen näki television välityksellä pelaajista. Voitonjuhlat päättyivät Sergio Ramosin ja pokaalin särkyneeseen avioliittoon, mutta se on toinen tarina se.
Viime kaudella Barcelona kohtasi Athletic Bilbaon finaalissa. Moraalinen loppuottelu väännettiin puolivälierävaiheessa suurten välillä.
Cupin voitto on tänä vuonna entistä tärkeämpi Realille. Sarjamestaruus on ollut Barcan heiniä jostain sieltä lokakuusta lähtien. Mestarien liiga on toki Realille yhä numero yksi, mutta kotimaisen Cupin voitto tulee hyvänä kakkosena.
Barcelonalla ei ole periaatteessa aivan samanlaista voittopainetta, mutta muistetaan nyt, että El Clásico ei ole mikä tahansa ottelu. Lähtökohdilla ei ole juurikaan merkitystä. Kumpikin haluaa voittaa toisensa keinolla millä hyvänsä.
Kestääkö Realin sijaispuolustus?
Barcelonan hyökkäys (lue Lionel Messi) on ollut tällä(kin) kaudella murhaava. Realin syömähammas Ronaldo on niin ikään ollut kovassa vedossa. Ronaldon tehokkuudesta Realin menestys ei jää kiinni. Katseet kohdistuvat Realin repaleiseen puolustukseen.
Normaalisti tekisi tiukkaa Messin kanssa. Nyt José Mourinho saa repiä viimeiset harmaat hiuksensa päästään, kun rautainen kolmikko, Iker Casillas, Pepe ja Ramos, on sivussa. Ángel di María ja Fábio Coentrão ovat pelikiellossa, mutta he ovat korvattavissa. Sen sijaan valkoisten faneja hirvittää, kun tolppien väliin astelee minuutista yksi lähtien tärisevä haavanlehti Antonio Adán (ellei sitten uusi hankinta Diego López saa käskyä maaliin). Samalla tavalla Pepen ja Ramosin korvaavat monta luokkaa heikompi parivaljakko Raúl Albiol - Raphaël Varane. Olkoonkin, että jälkimmäinen on pelannut mallikelpoisesti.
Barcelonan kokoonpanotilanne on toista luokkaa. Käytännössä jokainen potentiaalinen avauksen mies on kunnossa. Cesc Fábregas on pelannut sen verran hyvän kauden, että hänet todennäköisesti nähdään keskikentällä Xavin ja Sergio Busquetsin kanssa, jolloin Andrés Iniesta siirtyy vasempaan laitaan.
Mourinhon viimeinen oljenkorsi
Mourinhon potkuista on puhuttu lähes koko kauden ajan. Oli tilanne mikä hyvänsä, Realin tasoisessa joukkueessa on tultava tulosta. Koko ajan. Liiga on menetetty, joten Cupin arvostus on Madridin kabinetissa harvinaisen korkealla. Muistutetaan vielä, että välierät pelataan kaksiosaisina, joten kummankaan joukkueen voitto tänä iltana ei välttämättä ratkaise vielä mitään. Siis finaaliin pääsyn kannalta.
Imagotappio sen sijaan olisi valtava, mikäli Barcelona tekisi onnistuneen ryöstöretken Madridin pyhimpään paikkaan. Se saattaisi olla jopa ratkaiseva tikki Mourinhon Real-uralle.
Jaakko Perttilä
Copa del Reyn suosio nousussa
Espanjan Cup eli Copa del Rey ei ole legendaarisuusmittarilla verrattavissa Englannin FA Cupiin. Ei lähellekään. Muutama vuosi sitten suuria ei kiinnostanut cup-menestys, paitsi jos sattuivat finaaliin asti pääsemään. Tätä ei tietenkään sanottu ääneen. Esimerkiksi vuosina 2005-2008 loppuottelussa ei nähty Realia tai Barcaa. Kahden suuren puuttuminen kärkikaksikosta ei sinänsä merkitse mitään. Kysymys oli lähinnä asennoitumisesta. Tavoitteet olivat sarjassa ja Mestarien liigassa, jolloin Copa del Reyhin lähdettiin reservimiehillä.
Nykyään tilanne on toinen. Cristiano Ronaldo ratkaisi toissa vuoden finaalin Barcelonaa vastaan jatkoajalla. Cupin voiton merkityksen näki television välityksellä pelaajista. Voitonjuhlat päättyivät Sergio Ramosin ja pokaalin särkyneeseen avioliittoon, mutta se on toinen tarina se.
Viime kaudella Barcelona kohtasi Athletic Bilbaon finaalissa. Moraalinen loppuottelu väännettiin puolivälierävaiheessa suurten välillä.
Cupin voitto on tänä vuonna entistä tärkeämpi Realille. Sarjamestaruus on ollut Barcan heiniä jostain sieltä lokakuusta lähtien. Mestarien liiga on toki Realille yhä numero yksi, mutta kotimaisen Cupin voitto tulee hyvänä kakkosena.
Barcelonalla ei ole periaatteessa aivan samanlaista voittopainetta, mutta muistetaan nyt, että El Clásico ei ole mikä tahansa ottelu. Lähtökohdilla ei ole juurikaan merkitystä. Kumpikin haluaa voittaa toisensa keinolla millä hyvänsä.
Kestääkö Realin sijaispuolustus?
Barcelonan hyökkäys (lue Lionel Messi) on ollut tällä(kin) kaudella murhaava. Realin syömähammas Ronaldo on niin ikään ollut kovassa vedossa. Ronaldon tehokkuudesta Realin menestys ei jää kiinni. Katseet kohdistuvat Realin repaleiseen puolustukseen.
Normaalisti tekisi tiukkaa Messin kanssa. Nyt José Mourinho saa repiä viimeiset harmaat hiuksensa päästään, kun rautainen kolmikko, Iker Casillas, Pepe ja Ramos, on sivussa. Ángel di María ja Fábio Coentrão ovat pelikiellossa, mutta he ovat korvattavissa. Sen sijaan valkoisten faneja hirvittää, kun tolppien väliin astelee minuutista yksi lähtien tärisevä haavanlehti Antonio Adán (ellei sitten uusi hankinta Diego López saa käskyä maaliin). Samalla tavalla Pepen ja Ramosin korvaavat monta luokkaa heikompi parivaljakko Raúl Albiol - Raphaël Varane. Olkoonkin, että jälkimmäinen on pelannut mallikelpoisesti.
Barcelonan kokoonpanotilanne on toista luokkaa. Käytännössä jokainen potentiaalinen avauksen mies on kunnossa. Cesc Fábregas on pelannut sen verran hyvän kauden, että hänet todennäköisesti nähdään keskikentällä Xavin ja Sergio Busquetsin kanssa, jolloin Andrés Iniesta siirtyy vasempaan laitaan.
Mourinhon viimeinen oljenkorsi
Mourinhon potkuista on puhuttu lähes koko kauden ajan. Oli tilanne mikä hyvänsä, Realin tasoisessa joukkueessa on tultava tulosta. Koko ajan. Liiga on menetetty, joten Cupin arvostus on Madridin kabinetissa harvinaisen korkealla. Muistutetaan vielä, että välierät pelataan kaksiosaisina, joten kummankaan joukkueen voitto tänä iltana ei välttämättä ratkaise vielä mitään. Siis finaaliin pääsyn kannalta.
Imagotappio sen sijaan olisi valtava, mikäli Barcelona tekisi onnistuneen ryöstöretken Madridin pyhimpään paikkaan. Se saattaisi olla jopa ratkaiseva tikki Mourinhon Real-uralle.
Jaakko Perttilä
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Mourinhon kohtalo Real Madridissa sinetöity
Palataanpa hetkeksi joulua edeltäneeseen aikaan. Real Madrid hävisi viime viikonloppuna Malagalle maalein 3-2. Ero Barcelonaan kasvoi peräti 16 pisteeseen. Se ei ole tässä tarinassa merkittävää. Paljon merkittävämpi asia oli Jose Mourinhon päätös penkittää Iker Casillas.
Casillas on Real Madridin kapteeni ja ikoni. Henkimaailman asioiden lisäksi Pyhä Iker on maailman parhaita, ellei paras, maalivahti. Kuten The Guardian asian muotoilee, Casillasilla on tapana venyä täysin mahdottomilta näyttäviin tilanteisiin. Tällaisen herran Mourinho päätti kaikessa viisaudessaan jättää penkille.
Jokainen tietää seurauksen. Real päästi kolme maalia, joista kaksi Casillas olisi saattanut ottaa kiinni. Siirrytään syihin.
Mourinho oli aikoinaan Barcelonan palkkalistoilla. Porton ja Chelsean menestyksen jälkeen portugalilainen janosi paikkaa Barcan peräsimessä. Piti päästä kotiin. Kuinkas kävikään. Kataloniassa ei pidetty Mourinhon pelisysteemistä, jonka Mourinho oli valmis muuttamaan barcalaiseen 4-3-3 -muotoon. Ennen kaikkea ongelma oli Mourinhon mediapersoona, josta mies ei ollut valmis tinkimään.
Kun Inter kaatoi Barcelonan Mestarien liigassa keväällä 2010, Mourinho juoksi sormi pystyssä Camp Noun nurmelle. Kosto oli suloinen. Barca sai mitä ansaitsi, ajatteli Mourinho. Episodi ei kuitenkaan täyttänyt sitä koloa, jonka Barcelonan hylkäys oli aiheuttanut. Oli päästävä Real Madridiin. Koska vain Realin peräsimessä olisi mahdollista nöyryyttää Barcelonaa kunnolla.
Alusta asti (2010) Mourinho on pyrkinyt luomaan selkeää vastakkainasettelua. Barca ja Real ovat toki aina olleet toistensa pahimpia vihollisia, mutta viime vuosina homma on karannut liian moneen otteseen täysin hanskasta. Muistetaan Sergio Busquetsin, Pedron ja Dani Alvesin sukellukset, Pepen tallominen Lionel Messin käden päälle ja Sergio Ramosin riehuminen maajoukkuekavereitaan kohtaan. On aivan turhaa kauhistella Pepen ja Ramosin temperamenttia. Tilanne on täysin verrannollinen Semir Ben-Amor -skandaaliin. Mourinho käski, Ramos ja Pepe toimivat.
Mutta. Molemmista joukkueista yksi nousi ylitse muiden. Xavi ja Casillas. Ystävykset, jotka nousivat lapsellisen riitelyn yläpuolelle. Ja tästäkös Mourinho suuttui. Mies, joka on aina halunnut pitää kaikki langat käsissään, ei voinut sietää sitä, että joukkueen suurin hahmo, jota koko oma joukkue katsoo ylöspäin, pyytää anteeksi suurimmalta viholliselta. Se oli ensimmäinen naula Casillasin arkkuun.
Tänä syksynä Mourinhoa on vaivannut yksi asia ylitse muiden. Joukkueessa on myyrä. Joku pelaajista vuotaa pukukopissa kerrottuja tietoja lehdistölle. Mourinho meni peräti niin pitkälle, että hän kutsui Marcan toimittajan Anton Meanan takahuoneeseen, jossa hän vaati ja uhkaili kyseistä toimittajaa paljastamaan lähteensä. Arvaatte varmaan, ketä Mourinho epäili tietovuodosta. Julkisuuteen asti ei ole toistaiseksi kerrottu, onko Casillas todella ollut vuodon takana vai ei.
Mourinho on siivonnut tieltään urheilutoimenjohtajana ja neuvonantajana työskennelleen Real-legenda Jorge Valdanon. Samalla tavalla on lähtenyt neuvonantajana hetken aikaa työskennellyt toinen legenda Zinedine Zidane. Mutta nyt puhutaan Casillasista. Nykyisen joukkueen suurimmasta hahmosta, viimeisestä lukosta ja kapteenista.
Presidentti Florentino Perez on katsonut kerta toisensa jälkeen Mourinhon tekoja läpi sormien. Lehtitietojen mukaan nyt on tullut mitta täyteen. Herrat eivät ole puheväleissä ja kabinetissa on sovittu, että Mourinho lähtee kesällä.
Suuri kysymys kuuluu, onko Mourinho ajanut itsensä sellaiseen umpikujaan, josta löytyy hätäuloskäynti jo paljon kesää aiemmin.
Marcan tekemän gallupin mukaan 83 prosenttia madridistoista haluaa Mourinhon ulos. Nyt. Muu meni läpi, mutta Casillasin penkitys ei. Ja mikä oli Mourinhon selitys penkitykselle? "Antonio Adan on parempi." Ei kovin uskottavaa.
Jaakko Perttilä
Casillas on Real Madridin kapteeni ja ikoni. Henkimaailman asioiden lisäksi Pyhä Iker on maailman parhaita, ellei paras, maalivahti. Kuten The Guardian asian muotoilee, Casillasilla on tapana venyä täysin mahdottomilta näyttäviin tilanteisiin. Tällaisen herran Mourinho päätti kaikessa viisaudessaan jättää penkille.
Jokainen tietää seurauksen. Real päästi kolme maalia, joista kaksi Casillas olisi saattanut ottaa kiinni. Siirrytään syihin.
Mourinho oli aikoinaan Barcelonan palkkalistoilla. Porton ja Chelsean menestyksen jälkeen portugalilainen janosi paikkaa Barcan peräsimessä. Piti päästä kotiin. Kuinkas kävikään. Kataloniassa ei pidetty Mourinhon pelisysteemistä, jonka Mourinho oli valmis muuttamaan barcalaiseen 4-3-3 -muotoon. Ennen kaikkea ongelma oli Mourinhon mediapersoona, josta mies ei ollut valmis tinkimään.
Kun Inter kaatoi Barcelonan Mestarien liigassa keväällä 2010, Mourinho juoksi sormi pystyssä Camp Noun nurmelle. Kosto oli suloinen. Barca sai mitä ansaitsi, ajatteli Mourinho. Episodi ei kuitenkaan täyttänyt sitä koloa, jonka Barcelonan hylkäys oli aiheuttanut. Oli päästävä Real Madridiin. Koska vain Realin peräsimessä olisi mahdollista nöyryyttää Barcelonaa kunnolla.
Alusta asti (2010) Mourinho on pyrkinyt luomaan selkeää vastakkainasettelua. Barca ja Real ovat toki aina olleet toistensa pahimpia vihollisia, mutta viime vuosina homma on karannut liian moneen otteseen täysin hanskasta. Muistetaan Sergio Busquetsin, Pedron ja Dani Alvesin sukellukset, Pepen tallominen Lionel Messin käden päälle ja Sergio Ramosin riehuminen maajoukkuekavereitaan kohtaan. On aivan turhaa kauhistella Pepen ja Ramosin temperamenttia. Tilanne on täysin verrannollinen Semir Ben-Amor -skandaaliin. Mourinho käski, Ramos ja Pepe toimivat.
Mutta. Molemmista joukkueista yksi nousi ylitse muiden. Xavi ja Casillas. Ystävykset, jotka nousivat lapsellisen riitelyn yläpuolelle. Ja tästäkös Mourinho suuttui. Mies, joka on aina halunnut pitää kaikki langat käsissään, ei voinut sietää sitä, että joukkueen suurin hahmo, jota koko oma joukkue katsoo ylöspäin, pyytää anteeksi suurimmalta viholliselta. Se oli ensimmäinen naula Casillasin arkkuun.
Tänä syksynä Mourinhoa on vaivannut yksi asia ylitse muiden. Joukkueessa on myyrä. Joku pelaajista vuotaa pukukopissa kerrottuja tietoja lehdistölle. Mourinho meni peräti niin pitkälle, että hän kutsui Marcan toimittajan Anton Meanan takahuoneeseen, jossa hän vaati ja uhkaili kyseistä toimittajaa paljastamaan lähteensä. Arvaatte varmaan, ketä Mourinho epäili tietovuodosta. Julkisuuteen asti ei ole toistaiseksi kerrottu, onko Casillas todella ollut vuodon takana vai ei.
Mourinho on siivonnut tieltään urheilutoimenjohtajana ja neuvonantajana työskennelleen Real-legenda Jorge Valdanon. Samalla tavalla on lähtenyt neuvonantajana hetken aikaa työskennellyt toinen legenda Zinedine Zidane. Mutta nyt puhutaan Casillasista. Nykyisen joukkueen suurimmasta hahmosta, viimeisestä lukosta ja kapteenista.
Presidentti Florentino Perez on katsonut kerta toisensa jälkeen Mourinhon tekoja läpi sormien. Lehtitietojen mukaan nyt on tullut mitta täyteen. Herrat eivät ole puheväleissä ja kabinetissa on sovittu, että Mourinho lähtee kesällä.
Suuri kysymys kuuluu, onko Mourinho ajanut itsensä sellaiseen umpikujaan, josta löytyy hätäuloskäynti jo paljon kesää aiemmin.
Marcan tekemän gallupin mukaan 83 prosenttia madridistoista haluaa Mourinhon ulos. Nyt. Muu meni läpi, mutta Casillasin penkitys ei. Ja mikä oli Mourinhon selitys penkitykselle? "Antonio Adan on parempi." Ei kovin uskottavaa.
Jaakko Perttilä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)