Chelsea hävisi eilen Juventukselle Mestarien liigan lohkovaiheessa
maalein 3-0. Yksittäinen peli on yksittäinen peli, mutta eilinen
kamppailu oli tietyllä tapaa kirsikka kakun päälle. Viimeistään nyt
jokainen tietää, millainen valmentaja on Roberto Di Matteo.
Italialainen Di Matteo nostettiin apuvalmentajan paikalta Chelsean käskyttäjäksi viime keväänä, kun André Villas-Boas
sai potkut. Villas-Boasin ideologiaan kuuluu moderni, pallonhallintaan
ja ylhäältä tapahtuvaan prässiin perustuva pelitapa. Mies oli oikea,
pelaajamateriaali väärä, sanoisi joku. Toisaalta harvoin voidaan koko
pakkaa vaihtaa kerralla, joten kyllähän vikaa oli myös Villas-Boasissa.
Portugalilaiselle erityisen ongelmalliseksi koitui suhde kokeneiden
pelaajien (mm. John Terry, Frank Lampard)
kanssa. Chelseassahan veteraanit ovat kävelleet valmentajan yli jo
vuosikausien ajan. Tilannetta voidaan verrata Huuhkajista ja HJK:sta
tuttuun kuvioon Jari Litmanen / Aki Riihilahti vs. Antti Muurinen.
Palataan
asiaan. Di Matteo teki viime hetkellä sen, mitä tehtävissä oli. Hän
palautti kokeneet pelaajat kentälle, laski linjoja alemmas, mikä sopii
selvästi paremmin Chelsean puolustusmateriaalille, ja yksinkertaisti
peliä. Ei enää jatkuvaa sahausta pallon kanssa, vaan myös niitä
perinteisiä kolmen k:n (kovaa, kauas, korkealle) brittipalloja, joista
kansa pitää.
Tulos: Historiallinen Mestarien liigan voitto. Omistaja Roman Abramovitsh
kartoitti lehtitietojen mukaan useita eri vaihtoehtoja kauden jälkeen.
Di Matteon jatko ei missään vaiheessa ollut vaihtoehto numero yksi.
Häneen kuitenkin päädyttiin, koska parempia ei ollut tarjolla. Harva
olisi halunnut olla Abramovitshin saappaissa. Hän tai hänen
neuvonantajansa tiesivät, ettei Di Matteo ole voittava valmentaja.
Voitaisiinko siltikään olla jatkamatta Mestarien liigan voittoa
juhlineen valmentajan sopimusta? Ei voitu. Ja nyt Chelsea maksaa tuosta
päätöksestä kovan hinnan.
Hyökkävä pelitapa pelkkää silmänlumetta
Chelsea
hankki kesällä tukun vahvistuksia. Juuri niitä pelaajia, jotka olisivat
voineet toteuttaa Villas-Boasin pelitapaa. Alkukaudesta näytti vielä
siltä, että Di Matteokin osaa muuttua. Että nyt pelataan hyökkäävämpää,
lyhytsyöttöpeliin ja tekniseen taitoon perustuvaa jalkapalloa. Enää ei
näytä siltä. Ensimmäisen myrskyvaroituksen antoi Atlético de Madrid
Uefan Super Cupissa elokuun lopussa. Tuolloin ei uskottu Chelsean
lyllertämiseen, olihan kyse vain läpsyttelyottelusta. Tällä hetkellä
Chelsea on neljän ottelun voitottomassa putkessa. Neljässä ottelussa
tehtyjä maaleja on kertynyt viisi. Mikä pahinta, peli on ollut heikkoa,
paikoitellen jopa katastrofaalista.
Ei tartuta pelkkään
Valioliigaan, se antaa liian paljon anteeksi. Puhutaan Mestarien liigan
peleistä. Meille naureskeltiin, kun ennakoimme Chelsean jäävän
alkulohkoon. Tässä kohtaa voisi kai kysyä: Kuka nauraa nyt? Chelsea on
ollut maailman kovimmassa seurajoukkuekilpailussa liian usein
umpisurkea. Nordsjälland-ottelua ei lasketa. Shakhtaria vastaan toinen
ottelu päättyi voittoon, toinen tappioon. Juventukselta irtosi kahdesta
pelistä yksi piste. Eikä edes ne pisteet. Kelatkaa hyvät lukijat nauha
takaisin eiliseen iltaan. Juventus ei ollut parhaimmillaan, silti Vanha
Rouva nöyryytti Chelseaa.
Ja nyt siihen tärkeimpään. Chelsea-fanit sanovat, että ongelmat johtuvat Fernando Torresista.
Kun Torres on tikissä, Chelsea voittaa ja päinvastoin. Väärin. Ongelmat
johtuvat miehestä, joka palkittiin väärin perustein. Roberto Di Matteo
on yrittänyt peluuttaa lontoolaisryhmää hyökkäysvoittoisemmin, mutta
eihän tiikeri karvoistaan mihinkään pääse. Voitottoman putken
masentamana Di Matteo yritti eilen toistaa viime kevään tempun. Jospa
Juventus kaatuisi samalla bussilla, johon Barcelonakin kaatui viime
keväänä.
Chelsea lähti peliin viidellä puolustajalla. Eden Hazard
esitti keskushyökkääjää, mutta todellista sentteriä kentällä ei ollut
ennen Torresin mukaantuloa. Puolustava taktiikka ei tuonut Chelsealle
palkintoa. Miksi? Koska bussilla voidaan pysäyttää loistava, mutta
yksipuolinen Barcelona, muttei monipuolisempaa Juventusta.
Ja mitä tästä seuraa. Sanotaan näin, että lyhyellä tähtäimellä Chelsea voi menestyä Di Matteon alaisuudessa, jos Falcao
saapuu tammikuussa. Mutta se ei suuressa kuvassa ratkaisisi mitään.
Chelsea on täysin pelaajiensa varassa, Di Matteon eväät on jo aikaa
sitten syöty.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti