Celtic teki sen, mihin kovin moni ei olisi uskonut vielä kuukausi takaperin. 2-1 -voitto Barcelonasta Victor Wanyaman ja Tony Wattin maaleilla räjäytti Celtic Parkin 61 000 -päisen yleisön infernaaliseen juhlaan. Hämmentävintä asiassa on se, että Celtic oli hyvin lähellä tasapeliä jo Camp Noulla pelatussa ottelussa pari viikkoa sitten. Unohdetaan hetkeksi se, että Barcelona osui kahdesti maalipuihin Glasgow'n illassa. Sillä ei ole merkitystä juuri nyt. Celtic teki kaksi maalia, Barcelona yhden. Celticille kolme pistettä, Barcelonalle nolla. Valitukset pois.
Nyt ei myöskään pohdita Barcelonan pelaamisen vahvuuksia tai heikkouksia. Sen keskustelun aika koittaa myöhemmin.
Otetaan yksittäistä ottelua laajempi perspektiivi. Jalkapallo on pelinä siirtynyt yhä enemmän vastakkainasetteluun. On pallonhallintajoukkueita ja on vastahyökkäysjoukkueita. Puhutaan pallonhallintaprosenteista, jotka jakautuvat yhä selvemmin toisen joukkueen hyväksi. Ääriesimerkki vastakkainasettelusta on Barcelona, jonka pallonhallintaprosentti ottelusta ja vastustajasta toiseen on lonkalta heitettynä 65-75. Celticiä vastaan Barcelona piti palloa 78 prosenttia ottelusta. Ja nyt siis puhutaan Mestarien liigasta, jossa pitäisi tällä hetkellä olla Euroopan 32 parasta joukkuetta.
Neil Lennonin valmentama Celtic pelasi tyylillä, jonka Lennon uskoi voittavaksi. Ja hän oli oikeassa. Celtic piti yhdeksän miestä pallon alla koko ottelun ajan. Barcelona sai pitää rauhassa palloa hallussaan 30 metrin päässä Celtic-maalista. Mutta siitä eteenpäin tie Fraser Forsterin maalille tukittiin hyvin tiiviisti. Onko se kaunis tapa pelata jalkapalloa? Ei missään nimessä. Onko se ainoa tapa, jolla Celtic voi voittaa Barcelonan kaltaisen pallonhallintajoukkueen? Ehdottomasti.
Kun toinen joukkue niin sanotusti tappaa pelin, käytetään termiä bussipuolustaminen. Keskiviikkona Celtic ajoi vihreävalkoisen bussin suojelemaan Forsterin maalia katalaaneilta. Idea on kuitenkin paljon vanhempi. Barcelonan nykyinen joukkue lannistettiin bussitaktiikalla ensimmäisen kerran vuonna 2010, jolloin Jose Mourinhon johtama Inter voitti Barcan kaksiosaisessa otteluparissa Mestarien liigan välierissä. Viime vuonna Chelsea käytti samaa taktiikkaa voitokkaasti saman turnauksen samassa vaiheessa samaa joukkuetta vastaan.
Barcelona ei ole tilanteessa yksin. Moni muukin pallonhallintaan nojaava joukkue joutuu samaan tilanteeseen, jossa minuutista yksi minuutille 90 toinen joukkue ottaa Antiikin Rooman legioonalaisilta opitun puolustusryhmityksen ja odottaa sitä yhtä iskun paikkaa.
Vastataan pohjustuksen jälkeen lopuksi otsikon kysymykseen. Celticin voitolla on kaksi puolta. Toisaalta pienemmän joukkueen voitto suuremmasta tuo sitä kaivattua tuhkimotarinaa jättiläisseurojen johtamaan jalkapallomaailmaan. Celticin voitto rohkaisee myös mm. Veikkausliiga-seuroja, joista ei koskaan tule suuria, mutta jotka voivat joskus ottaa yksittäisiä voittoja itseään suuremmista.
Toisaalta taas Celticin voitto rohkaisee joukkueita negatiivisen pelaamisen saloihin. Käytän termiä negatiivinen pelaaminen, koska jalkapalloideologiani mukaan positiivinen pelaaminen liittyy vahvasti pallolliseen pelaamiseen ja hyökkäyspeliin. Voidaan ajatella tilannetta kahtena kilpailevana vaakakuppina. Celticin voitto toi yhden painon lisää negatiivisen pelaamisen vaakakuppiin. Tilanne on tällä hetkellä se, että negatiivisen pelaamisen vaakakuppi painaa positiivista enemmän.
Positiivisen pelaamisen kannattajille tunnelin päässä on silti valoa. Jalkapallon taktinen pelaaminen noudattaa samaa evoluution kaavaa, kuin mikä tahansa muukin asia. Muutaman viime vuoden aikana negatiivisen pelaamisen sanansaattajat ovat keksineet tehokkaan keinon pysäyttää positiivinen, pallonhallintaan nojaava hyökkäyspeli. Ennen pitkää kilpavarustelu kääntyy toisin päin. Jossain vaiheessa joku valmentaja jossain joukkueessa jossain päin maailmaa keksii tehokkaan keinon, jolla murretaan lihasta ja verestä tehty bussi.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti