Espanja on mestari vuosimallia 2012. Espanja oli myös mestari vuosina 2008 ja 2010. Voidaan puhua dynastiasta. Portugali pani härkätaistelukansan oikeasti ahtaalle. Tolppa sisään, tolppa ulos. Espanja pääsi pelaamaan mestaruudesta, Cristiano Ronaldo jäi murehtimaan, miksei vetänyt aiemmin. En osaa päättää, pelasiko Espanja Portugalia vastaan tosissaan. Italiaa vastaan peli oli aivan eri näköistä, kuin kertaakaan aiemmin. Turnauksen viimeisen ottelun Espanja pelasi sata lasissa. Se on varma. Tai no, Espanja pelasi sata lasissa ensimmäisen puoliajan, minkä jälkeen ottelu oli ratkennut.
Ensimmäisen vartin ajan Espanja näytti, miten palloa oikeasti hallitaan. Eihän Italialla ihan oikeasti ollut mitään saumaa. Palloralli oli sitä luokkaa, että oksat pois.
David Silvan maalin jälkeen meno rauhoittui ja Italia otti jopa otetta. Yksi hyvä laukaus Antonio Cassanolta, eipä juuri muuta. Viitisen minuuttia ennen puoliajan loppua Espanja rankaisi toistamiseen. Xavi, kuten koko muukin joukkue, päätti näyttää taitojaan. Läpisyöttö uudelle seurakaverille Jordi Alballe, ja pallo maaliin. Ensimmäisessä maalissa toinen Barca-ihme Andres Iniesta vapautti niin ikään Barcelonassa leipänsä tienaavan Cesc Fabregasin pystyjuoksuun.
Toisella puoliajalla kävi Italiaa vähän sääliksi. Ensin Pyhä Iker torjui Antonio Di Natalen laukauksen maalintekosektorista, minkä jälkeen vaihdosta sisään tullut Thiago Motta loukkaantui. Koska kaikki vaihdot oli jo suoritettu, Italia joutui pelaamaan puoli tuntia kahden maalin tappioasemassa miehen vajaalla.
Loppu oli aika lailla kosmetiikkaa, paitsi Fernando Torresille. Mies päästettiin irti vartti ennen loppua. Tuloksena maali (jälleen Xavin pystysyötöstä) ja syöttö, joiden avulla lohkesi Kultainen kenkä kisojen maalikuninkaalle. Miettikääpä, onko mitään absurdimpaa? Tämän kauden Torres, Mestareiden liigan voitto, Euroopan mestaruus ja EM-kisojen kultainen kenkä. Jäätävää.
Spekuloin ennen ottelua, jääkö Espanjan pallonhallinta siirtelyn tasolle. Ei jäänyt, ei todellakaan. Katsokaapa maalit uudestaan. Jokaista Espanjan maalia edelsi fantastinen läpisyöttö keskikentältä. Nyt riitti pystyjuoksujen tekijöitä, mikä toi Espanjan maestrojen taidot mitä parhaimmalla tavalla esiin. Andrea Pirlo ei pystynyt Italian paidassa samaan. Eikä se johtunut Italian hyökkääjistä. Se johtui Espanjan erinomaisesta puolustuspelistä. Pirlolla ei ollut syöttösuuntia, eikä aikaa pallon kanssa.
Kirjoitin Espanjan ja Portugalin ottelun jälkeen, kuinka Portugali näytti, miten Espanja jätetään nollille. Se ei riitä. Pitäisi myös pystyä ohittamaan Iker Casillas. Espanja päästi koko turnauksessa tasan yhden maalin. Ja senkin ensimmäisessä ottelussaan. Espanjan pallollinen ja palloton puolustaminen yhdistettynä Casillasiin oli tässä(kin) turnauksessa hämmentävän korkealla tasolla.
Kun nyt yhdistetään finaalin palat yhteen, saadaan seuraavanlainen kakku: Espanja pelasi tosissaan, Espanja syötti tehokkaasti, Espanja viimeisteli tehokkaasti, Espanja puolusti hyvin, Italia ei osunut paikoistaan, Italialla kävi huono onni loukkaantumisten kanssa. Voiko Espanjaa tuollaisella reseptillä voittaa? Ei.
Turnauksen parhaat
Aika valita turnauksen paras pelaaja ja tähdistökentällinen. Lähdetään parhaasta pelaajasta. Turnauksessa ei noussut esiin yhtään ylivertaista pelaajaa. Casillas Espanjan maalilla otti lähes kaiken kiinni. Vain yksi omiin, useita hyviä ja ennen kaikkea tärkeitä torjuntoja. Casillas masensi peräkkäin Kroatian, Ranskan, Portugalin ja Italian. Hurja näytös hurjan joukkueen viimeisenä lukkona.
Mennäänpä tähdistökentälliseen. Maalilla siis Casillas. Puolustuslinjaan valitaan oikealle Lukasz Piszczek, toppareiksi Pepe ja Sergio Ramos ja vasemmaksi pakiksi Jordi Alba.
Piszczek oli kolmen ottelun ajan Puolan pelin moottori. Arviolta noin 80 prosenttia Puolan hyökkäyksistä tuli oikealta, Piszczekin käynnistäminä. Erinomaista peliä ylöspäin, kohtuullista peliä alaspäin.
Pepe ja Ramos johtivat joukkueidensa puolustuslinjoja kovalla kädellä. On pitkälti Pepen ansiota, että Espanja jäi Portugalia vastaan maaleitta. Pientä haparointia Tanska-ottelussa, mutta kokonaisuutena Pepe osoitti olevansa pelaajana (en puhunut mitään ihmisestä nimeltä Pepe) Euroopan ja samalla koko maailman eliittiä.
Ramosiin pätevät pitkälti samat sanat. José Mourinho istutti Ramosin menneellä kaudella toppariksi. Siispä myös matkija Vicente del Bosque uskalsi sen tehdä. Ramos pelasi muutamaa ylipelattua tilannetta lukuun ottamatta huikeat kisat. Ja ylipelatut tilanteetkin mies ehti yleensä selvittää itse.
Jordi Alba löi itsensä viimeistään näissä kisoissa läpi. Ennakoin, että Alba voi olla mielenkiintoinen tuttavuus. En odottanut ihan näin totaalista dominointia vasemmalla laidalla. Alba tuki läpi turnauksen jatkuvasti hyökkäyksiä. Ranskaa vastaan puolivälierässä erinomainen alustus, finaalissa maali noin 50 metrin spurtin jälkeen. Barcelona teki loistokaupat.
Keskikentän vuoro. Pelataan tällä kertaa Mixun joulukuusitaktiikalla. Pohjalle Xabi Alonso, Daniele De Rossi ja Miguel Veloso. Ylemmäs Andrea Pirlo ja Andres Iniesta.
Annetaan kerrankin kunniaa todellisille työn raskaan raatajille. Espanja ei olisi välttämättä voittanut ilman Alonsoa. Italia ei olisi ollut finaalissa ilman De Rossia. Eikä Portugali olisi yltänyt välieriin ilman Velosoa. Kerrassaan fantastista työtä oman joukkueen eteen. De Rossi joutui pelaamaan erilaisilla pelipaikoilla. Mies teki silti parhaansa, ja pimensi välierässä Mesut Özilin. Alonso teki peruspelinsä lisäksi Ranskaa vastaan ottelun molemmat maalit. Jokainen tästä kolmikosta ansaitsee hatunnoston.
Iniesta ja Pirlo toivat joukkueidensa peliin enemmän sitä taitopuolta. Espanjan pelissä pelillinen valta alkaa pikkuhiljaa siirtyä Xavilta Iniestalle. (Tosin finaalissa Xavi näytti, mitä miehestä vielä irtoaa.) Iniesta tekee kentällä jatkuvasti oikeita ratkaisuja. Kruununa briljantti syöttö Fabregasille, mistä syntyi finaalin voittomaali.
Pirlo on Italian pelin sielu. Mies ehdittin jo hyvästellä vuosi sitten. Juventuksessa löytyi uusi kevät, mikä kantoi myös EM-kisoihin. Kun Pirlo lopettaa, Italiaan iskee jääkausi. Kenellä olisi samanlainen näkemys pelistä, samanlainen rytmittämisen taito? Hiljaista on.
Viimeiselle oksalle olisi vaihtoehtoja aina Mario Gomezista Fernando Torresiin. Valitaan silti Cristiano Ronaldo.
Koko muu joukkue puolusti, Ronaldo teki työt hyökkäyksessä. Ilman Ronaldoa Portugali ei olisi päässyt neljän sakkiin. Oli joukkue mikä hyvänsä, Ronaldo tekee siitä paremman. Aina. Ronaldoa harmittaa todennökäisesti vain kaksi asiaa. Miksei hän ampunut rankkaria ensimmäisten joukossa? Ja miksi Lionel Messistä piti tulla jalkapalloilija?
Tässä vielä yhteenvetona: Iker Casillas - Lukasz Piszczek, Sergio Ramos, Pepe, Jordi Alba - Xabi Alonso, Daniele De Rossi, Miguel Veloso - Andres Iniesta, Andrea Pirlo - Cristiano Ronaldo.
Mitä jatkossa?
Espanjan voitto ei muuta suuressa kuvassa mitään. Espanja on yhä se suurin ja erityisesti kaunein. Jokainen maa haluaa voittaa Espanjan. Kahden vuoden kuluttua Saksalla on siihen todennäköisesti parhaat mahdollisuudet. Tänä vuonna nuorin joukkue on Brasilian kisoissa tarpeeksi kokenut menemään päätyyn asti.
Toisaalta, Espanja suoltaa jatkuvasti uusia pelimiehiä. Nyt pelattiin ensimmäistä kertaa ilman Carles Puyolia. Hyvin meni. Pelattiin myös suuri osa turnauksesta ilman hyökkääjää. Hyvin meni sekin. Penkille jäivät vielä odottamaan vuoroaan nuoret Juan Mata ja Javi Martinez. Molemmat ovat pomminvarmasti muutaman vuoden kuluttua avainmiehiä. Xavin ura on loppusuoralla. Maestron lopettaminen ei tuhoa Espanjaa, kuten Pirlon lopettaminen voi tuhota Italian. Iniesta ottaa suuremman vastuun, samoin Silva. Lisäksi Barcelonan Thiago Alcantara on tekemässä tuloa, samoin Isaac Cuenca ja Cristian Tello.
Muista Euroopan maista Ranskalla on potentiaalia. Jos vain egot saataisiin kuriin, joukkueesta voisi muotoutua sellainen Ranska, joka voitti peräkkäin MM- ja EM-kisat 1998 ja 2000.
Portugalilla on toki Ronaldo, mutta onko uusia nimiä tulossa. Neljän parhaan joukkoon selviytyminen on tämän hetken materiaalilla Portugalille aika lailla maksimisuoritus.
Hollanti ja Englanti eivät ansaitse kommentointia.
Euroopan ulkopuolelta on mainittava vielä Argentiina. Hyökkäyksessä Lionel Messi, Sergio Agüero, Gonzalo Higuain, Angel di Maria, Carlos Tevez ja Ezequiel Lavezzi. Pari viimeistä ottelua on ollut sitä Argentiinaa, mitä se potentiaalinsa puolesta voisi olla.
Ja ehkä se Brasiliakin taas herää Neymarin myötä.
Joka tapauksessa Espanja on historiallinen mestari. Espanjan voittaakseen muiden on pelattava loistavasti. Eikä sekään läheskään aina riitä.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti