Paris Saint-Germain, tuttavallisemmin PSG, räjäytti kesän siirtomarkkinapommin. Zlatan Ibrahimovic ja Thiago Silva siirtyivät AC Milanista pariisilaisseuraan 60-65 miljoonan euron megasiirrolla. Aiemmin tänä kesänä PSG oli hankkinut jo Ezequiel Lavezzin noin 30 miljoonalla.
Lisätään päälle vielä uudeksi Andrea Pirloksi tituleerattu Marco Verratti, Maxwell, Alex ja vuosi sitten hankittu Javier Pastore. Alkaa olla komea kakku. Kuten moni muukin, tämäkin kakku on vain päältä kaunis. Ainakin toistaiseksi.
PSG muistuttaa kaikin puolin Manchester Cityä. Seura, joka pelaa suuren jalkapallomaan pääsarjaa, mutta joka ei ollut omistussuhteiden muuttuessa aivan sarjan parhaita. Arabiomistajat, joiden taskuihin on jäänyt pohja ompelematta. Yksi suuri hankinta (Cityllä Robinho, PSG:llä Pastore), joka toi uskottavuutta. Ja kun uskottavuutta oli tarpeeksi, yhtenä kesänä saatettiin käyttää kymmeniä, jopa satoja miljoonia euroja hankintoihin.
Kun uusi kausi alkaa, onko PSG valmis voittamaan Ranskan mestaruuden ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994? Ennen kaikkea, onko PSG:stä kertaheitolla tullut Mestarien liigan voittajakandidaatti? Kyllä ja ei.
PSG ei voi mitenkään välttää kasvukipuja. Toistaiseksi PSG on lauma pelaajia, ei joukkue. Vuonna 2012 nopeasti kasaan kyhätty dream team ei voita yhteen hioutunutta joukkuetta. Ei, vaikka dream teamissa olisi Zlatanin, Lavezzin ja Silvan kaltaisia pelaajia.
PSG:n tapa hankkia pelaajia on ollut jokseenkin koomista katseltavaa. Tuntuu, ettei joukkueen pelitavan ja pelaajan ominaisuuksien yhteensopivuudella ole ollut juurikaan painoarvoa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten uusi sirkus pyörähtää käyntiin. Valmentaja Carlo Ancelottin onni on se, että joukkueeseen ei sentään hankittu Mario Balotellia sekoittamaan pakkaa. No, Zlatan osaa tarvittaessa senkin roolin.
Palataan kysymykseen. Ranskan Ligue 1 on PSG:n mahdollisuuksien rajoissa jo tulevalla kaudella. Viime kauden materiaali tuotti kakkostilan. Nyt on monta laadukkaampaa pelaajaa lisää. Ranskan pääsarjan taso ei ole samaa luokkaa kuin Englannin Valioliiga, Espanjan La Liga, Saksan Bundesliga tai Italian Serie A. Selvästi paremmalla materiaalilla voi Ranskassa jyrätä hyvin yhteen hioutuneen joukkueen.
Mestarien liiga on eri juttu. Pelkkä alkulohko vaatii tasaista suorittamista. Tasoa, joka oli viime kaudella Man Citylle liian vaikea saavutettavaksi. Tulevan kauden Mestarien liigan osalta alkulohkosta jatkoon meneminen olisi PSG:ltä hyvä suoritus, puolivälieräpaikka olisi jo yllätys.
Ancelottilla ja Leonardolla on vielä tekemistä, ennen kuin PSG nousee suurimpien joukkoon. Rahalla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti