Matka Manchesterin pyhimpään paikkaan - osa 2

Sir Matt Busby Way. Rasvan tuoksu. Ylipainoiset ladit pysähtyvät ostamaan hodareita ja hampurilaisia. Punaista silmänkantamattomiin. Manchesterin punaisen kaupunginosan asukkaat tunnustavat joka toinen viikko väriä. Lapsia, naisia, miehiä. Nuoria ja vanhoja sekaisin. Valioliigan otteluista on tullut koko perheen tapahtumia. Huliganismi loistaa poissaolollaan. Ei seisomakatsomoita, jokaisella paikalla on oltava kuppi-istuin. Masentavaa, voisi joku puritaani tokaista. Valioliigan menestys, tähtistatus, perustuu kuitenkin juurikin yleisön monimuotoisuuteen.

Palataan Old Traffordin edustalle. Vanhemman koulukunnan edustajat myyvät Glazerin perheen vastaisia protestihuiveja. Näillä herroilla on perspektiiviä. He ovat nähneet Charltonin, Law:n ja Bestin joukkueen. Toki uusiakin huiveja on myynnissä. 7,5 puntaa kappale, pakko ostaa.

Sisään Sir Alex Fergusonin mukaan nimettyyn katsomonosaaan. Otteluohjelma, perinteinen englantilainen match review odottaa sisäänkäynnin luona. Olutta muovipullosta ennen peliä. Singhaa tarjoavat, onhan Unitedilla miljoonia aasialaisfaneja. Mutta miksei olutta saa viedä katsomoon? Joissain asioissa jalkapallon synnyinmaa on Saksaa perässä.

Banderolleissa vannotaan uskollisuutta Manchesterille ja muistellaan menneitä. Münchenin lentoturmaa ei unohdeta. Se kuuluu seuran identiteettiin. Kuuluttaja muistuttaa kymmenen minuutin välein, että nyt ollaan Unelmien Teatterissa. Saako rahat takaisin, jos unelmat eivät toteudukaan?

Usain Bolt saapuu nostamaan tunnelmaa. Kuuluttaja hehkuttaa ja lopulta saa Jamaikan ihmepojan tekemään tuotemerkkituuletuksensa. Pelaako Bolt tulevaisuudessa Unitedissa? Eiköhän jokainen tiedä vastauksen.

Joukkueet juoksevat kentälle, päätykatsomo huutaa. Juuri ostettu huivi heiluu, japanilainen turisti takana huutaa "Nice!". Robin van Persie on vienyt Wayne Rooneylta avauksen paikan. Ei tunnu haittaavan yleisöä. Hollantilainen saa suurimmat aplodit. Onhan hän ollut Unitedin mies jo reilun viikon ajan.

Fulhamin Damien Duff tekee avausmaalin kahden minuutin pelin jälkeen. Pieni sektori stadionin kulmassa juhlii, muuten on hiljaista. Hyvin hiljaista. Mutta sitten. Patrice Evran kohtalainen keskitys ja van Persie jatkaa pallon vaikeasta asennosta Fulhamin maalin takanurkkaan. Apina pois selästä. Kotijoukkueen kauden ensimmäinen maali, maalintekijä Robin van Persie. Saattoiko kukaan United-fani toivoa parempaa? Hollantilainen ottaa yleisönsä. Eikä yleisö petä. Päätykatsomo laulaa hyökkääjän nimeä.

Seuraavan maalin tekee kesän toinen suuri hankinta, japanilainen Shinji Kagawa. Takana istuva Kagawan maanmies huutaa: "Nice, nice, niiiice!".

Viimeistään Rafaelin puskumaali lyö Fulhamin kanveesiin. Toki lontoolaisseura kaventaa 3-2:een , mutta kyllähän totuuden nimessä on sanottava, ettei Unitedilla mitään hätää ole.

Puoliajalla on ostettava brittihodari. 3,70 puntaa, eikä nyt puhuta Ikean hodareista. Ei mikään ihme, että Englannissa on niin jumalattomasti ylipainoisia. Paikallinen kuuma koira menee hyvin lounaasta.

Toisella puoliskolla ei paljon tapahdu. Tosin loppuhetkien viimeinen tilanne puhuttaa. Rooney saa Hugo Rodallegan napeista syvän haavan reiteensä, sairauslomaa tiedossa kuukauden verran. Koko stadion nousee seisomaan, kun Rooneyn matka paareilla kohti ambulanssia alkaa. Yleisö taputtaa koko matkan ajan, pääty huutaa: "Rooney, Rooney!".

Ottelu päättyy, United voittaa 3-2. Kolme pistettä plakkariin, juna on taas raiteillaan. Punainen virta alkaa valua ulos stadionilta. Jälleen yksi lauantai-iltapäivä vietetty Old Traffordilla. Vielä ei tarvitse lähteä pois. Pitää ehtiä Unelmien Teatterin vip-päivälliselle. Tulee tehtyä ensimmäinen haastattelu. Vuoden 1992/1993 mestaruuden voittaneen United-joukkueen Clayton Blackmore on halukas vastailemaan muutamaan kysymykseen.

Pelipäivä alkaa olla ohi, vesisateessa (kuinkas muutenkaan) takaisin hotellille. Mitä Manchesteristä jäi käteen?

United on se joukkue, joka pysäyttää asukkaat. Joka toisena viikonloppuna punaiset paidat, huivit ja perinteiset brittiläiset kannatushatut kaivetaan kaapista. Väriä tunnustetaan, siitä ollaan ylpeitä. Yhden ainoan jalkapallojoukkueen ympärille on rakennettu kaikkea, mitä voi vain kuvitella. Tai ehkä vieläkin enemmän. Sallittakoon se. Onhan kyse sentään Manchester Unitedista.

Jaakko Perttilä