Lontoon olympialaisia on nyt tahkottu viikon verran, jos otetaan huomioon jalkapallon varaslähtö. Ennen keskiviikkoa on jaettu 141 mitalia. Mitalitaulukon kärjessä on Kiina 23 mitalilla. Yhdysvalloilla on sama määrä rautaa, kultaisia kiekkoja tosin Kiinalla on enemmän (13-9). Supervallat ovat täysin ylivoimaisia mitalien määrässä mitattuna. Kolmannella sijalla on nousevan auringon maa Japani, jonka urheilijat ovat haalineet 13 mitalia. Vertailun vuoksi Suomella on mitaleita tasan nolla.
Mitä kaikkea mitalikarkeloiden taustalla on tapahtunut?
Järjestäjien ongelmat
Ennen kisoja Isossa-Britanniassa syntyi hallitustason kohu, kun Lontoon turvallisuusasioista vastaava G4S ei saanut kuin murto-osan vaadituista turva-/järjestysmiehistä kasaan. Lopulta Ison-Britannian armeijan piti hoitaa homma kotiin. Lontoosta tuli brittien rauhan ajan suurin sotilasoperaatio. Järjestäjien ongelmat eivät jääneet turvallisuusongelmiin.
Liput menivät myyntiin tullessaan kuin kuumille kiville. Läheskään kaikki halukkaat eivät päässeet katsomaan Lontoon tapahtumia. Kuitenkin monien suorituspaikkojen katsomoissa on ollut vaikka kuinka paljon vapaita paikkoja. Syy: Selänpesukerho on taas pystytetty, tosin tällä kertaa Kalervo Kummola ei taida olla asialla. Tai mistäs sitä tietää. Sponsorit, yhteistyökumppanit, ja järjestäjien serkut, kummit ja kaimat ovat saaneet järkyttävän määrän lippuja, joita ei käytetä. Häpeällistä. Etenkin, kun näille tahoille ojennetut liput oikeuttavat parhaisiin paikkoihin.
Sponsorit aiheuttavat muutenkin ongelmia. Urheilijoiden Twitterin käyttöä on rajoitettu rankalla kädellä. Urheilijat eivät saa mainita Twitter-kommenteissaan esimerkiksi henkilökohtaisia sponsoreitaan, mikäli niilllä ei ole sponsorisopimusta Lontoon kisojen kanssa. Jenkkijuoksija Sanya Richards-Ross on ottanut uuden roolin urheilijoiden äänitorvena, joka pyrkii saamaan muutosta asiaan.
Sponsoriasioissa ollaan menty niinkin pitkälle, että yrittäjä ei saa yhdistää olympialaisia yritykseensä, mikäli yritys ei ole kisojen yhteistyökumppani. Tästä syystä eräskin kukkakauppias joutui poistamaan puljunsa ikkunasta olympialaisia varten tekemänsä koristeen. Ja sitten ihmetellään, kun kisat eivät näy katukuvassa.
Yhdysvalloista kuuluu kummia. Republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney ehti ulkomaanreissullaan kritisoida Lontoon kisojen järjestelyjä. Romney tuli tunnetuksi Salt Lake Cityn kisojen myötä. Noiden kisojen talouspuoli toimi Romneyn johdolla kohtuullisen hyvin. Tosin harvoin muistetaan, että Yhdysvaltain hallitus tuki Salt Lake Cityn kisoja 600 miljoonalla dollarilla. Tuollaisella tukiaisella voi republikaanikin onnistua.
Britit eivät olleet ainoita, jotka suivaantuivat Romneyn puheista. Olympiavoittaja Carl Lewis antoi osuvan kommentin Idependent-lehdelle.
"Välillä olen sitä mieltä, että joidenkin amerikkalaisten ei pitäisi
poistua maasta. Voiko hän olla tosissaan? Jäisi kotiin, jos ei pysty
pitämään kieltään kurissa."
Kiinan uinti-ihme
16-vuotias Ye Shiwen voitti 400 metrin sekauinnin kultaa maailmanennätysajalla. The Times -lehti kuvaili suoritusta "tuskin uskottavaksi". Kiinalainen läpäisi kyllä dopingtestin, mutta kysymysmerkkejä on yhä ilmassa vähintään yhtä paljon kuin huutomerkkejä. Ei maailmanennätyksessä mitään, niitähän syntyy uinnissa harva se päivä. Mutta fakta, että Ye ui viimeiset 50 metriä nopeammin kuin Ryan Lochte ja Michael Phelps vastaavalla matkalla, on jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut.
200 metrin sekauinnista napsahti muuten toinen kulta vitriiniin.
Dream Teamin ylivoima
Yhdysvaltain koripallojoukkue on ollut juuri niin ylivoimainen kuin ennakkoon odotettiin/toivottiin/pelättiin. Ensimmäisessä ottelussaan USA kaatoi Ranskan 98-71. Kevin Durant heitti 22 pistettä. Supertähdet Kobe Bryant ja Lebron James tekivät yhteensä vain 19 pistettä. Silti 27 pisteen hurja marginaali.
Viime yönä USA kohtasi sitten Tunisian. Jokainen katsoja näki klassisen isät vastaan pojat -ottelun. Jenkit murskasi vastustajansa lukemin 110-63. Eroa hämmentävät 47 pistettä. Dream Team teki kentällä tasan tarkkaan mitä halusi. Tunisia teki sen, mitä USA antoi sen tehdä. Bryant ja James kokosivat Tunisiaa vastaan yhteensä yhdeksän pistettä. Voitte vain kuvitella, millaisesta dominanssista puhutaan siinä vaiheessa, kun superkaksikko alkaa pelata tosissaan.
Sulkapallon sopupelit ja Ville Långin hieno taistelu
Naissulkapalloilijat saivat hyvän idean. Neljä paria päätti ruveta häviämään tahallaan otteluita saadakseen helpomman vastustajan jatkopeleissä. Kiinalaispari yritti vältellä toista kiinalaisparia ja eteläkorealaispari toista eteläkorealaisparia. Indonesialaispari lähti kokeilemaan hyvältä tuntunutta ideaa muuten vain. Lopputuloksena kaikkien neljän parin diskaus kisoista. Loistavaa! Kerrankin kisajärjestäjä uskalsi viheltää pelin ajoissa poikki, ja vieläpä niin, että aasialaiset tuskin lähtevät sooloilemaan toista kertaa.
Ville Lång herätti kiinnostusta suomalaisissa aivan muissa merkeissä. Erinomainen ottelu ja taistelu malesialaista, olympialaisten ykköseksi rankattua Lee Chong Weitä vastaan. Tuloksena erävoitto, tappio ja moottoriturpa Aleksi Valavuoren lupaus hankkia jokaisesta twitter-seuraajasta saman verran sponsorointieuroja Långille. Kaiken lisäksi, vaikka Lång voitti sensaatiomaisesti yhden erän, mies oli pettynyt tappioon. Asenne on oikea, toisin kuin joillakin suomalaisilla.
Suomalaisurheilijoiden asenne
Olympiaedustus on kunnia-asia. Tai ainakin sitä sen pitäisi olla. Osallistujan tulisi tehdä kaikkensa menestyksen eteen. Vain voitosta taistellaan. Siksi lajin parhaan kaulaan pujotetaan kultainen mitali. Ja mitä tekevät suomalaisurheilijat? Naureskelevat ja kertovat, kuinka hienoa oli kisata, vaikka ihan parasta ei nyt saatukaan kropasta irti. Omaan suoritukseen ollaan tyytyväisiä, vaikka tulosliuska osoittaa sijoitukseksi numeroa 33.
Voiko urheilija ikinä olla maailman paras, jos tyydytään edellä mainitun kaltaisiin sijoituksiin? Ei. Pakko antaa mediankin suuntaan kritiikkiä. Jos joku suomalaisurheilija on lajinsa kahdeksas, muistetaan mainita, kuinka se ja se urheilija toi pistesijan Suomeen. Mitä sitten? Miksi on edes keksitty pistesija? Eihän sillä ole mitään tekemistä kultamitalin kanssa. Parhaan ja kahdeksanneksi parhaan urheilijan välillä on valtava ero.
Michael Phelps - maailman paras urheilija?
Michael Phelps voitti historiallisen 19. mitalinsa, jonka myötä hänestä tuli eniten mitaleita voittanut urheilija historiassa. Toki Phelps on mitalinsa ansainnut. Eikä kai ole epäilystäkään, onko hän kaikkien aikojen paras, tai ainakin monipuolisin, uimari. Mutta tekeekö 19 mitalia hänestä maailman parhaan urheilijan? Ei todellakaan.
Pekingissä Phelps kauhoi kahdeksan kultaa. Missä muussa lajissa on edes teoreettisesti mahdollista pystyä samaan? Usain Bolt voisi voittaa kahdeksan kultaa, jos hän juoksisi 100 metriä, 4x100 metriä, 200 metriä, 400 metriä, 4x400 metriä, 800 metriä, 1500 metriä, ja hyppäisi päälle pituushypyn. Ei, ei edes Bolt voisi voittaa kaikkia noita lajeja, vaikka olisikin maailmanennätyskunnossa.
Kyllä juoksulajeissakin saataisiin kahdeksan kultamitalin miehiä, jos juostaisiin kahdella jalalla, yhdellä jalalla, takaperin, sivuttain. Ehkä pussijuoksustakin voisi tehdä lajin?
Tai miten esimerkiksi Lebron James, jota pidetään yhtenä maailman kovimmista urheilijoista. Päästäkseen Phelpsin 19 mitalin ennätykseen, Jamesin pitäisi osallistua 19 kertaa olympialaisiin, mikä tarkoittaa noin 76 vuoden ajanjaksoa.
Jäädään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Lontoon kisat tuovat tullessaan.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti