Jotenkin niin kovin tuttu tarina. Suomi pelasi kohtuullisen hyvin, toisella puoliajalla jopa Ranskaa paremmin. Ranskalla oli kaksi kunnollista maalipaikkaa. Suomella paikkoja oli kaksi tai kolme, laskutavasta riippuen. Lopputulos: Suomi 0, Ranska 1. Suomen peli oli yllättävän valmiin näköistä. Jotain merkittävää silti puuttuu. Mikä toimi eilen, mikä ei?
Suomen joukkuepuolustus aiempaa parempaa
Suomi pelasi puolustussuuntaan kenties parhaan ottelunsa Mixu Paatelaisen alaisuudessa. Toki Ranska pyöritti palloa laidalta toiselle, eikä Suomi oikein päässyt peliin mukaan avausjaksolla. Ainakaan puoliajan alussa. Mutta eipä löytänyt Ranskakaan tietä Lukas Hradeckyn maalille, jos ei lasketa Abou Diabyn iskemää maalia. Suomi olisi voinut olla aggressiivisempi, erityisesti Ranskan maalin jälkeen. Kovempi prässi olisi toisaalta voinut helposti johtaa ylipelaamiseen ja useampiin takaiskumaaleihin. Suurimman osan ottelusta Suomi puolusti järkevästi selvästi parempaa vastustajaa vastaan.
Uusi johtaja löytynyt
Ajaxiin hiljattain siirtynyt Niklas Moisander oli ehdottomasti Suomen parhaita pelaajia. Entinen AZ Alkmaarin kapteeni ei ole aiemmin ottanut johtajan roolia maajoukkueessa. Moisander ei ole ohjannut puolustuslinjan pelaamista tarpeeksi voimakkaalla otteella. Eilen tähän saatiin muutos. Ajax-siirrosta (tai jostain muusta) itseluottamusta saanut Moisander näytti minuutista yksi lähtien, kuka on Suomen johtaja. Jari Litmasen ja Sami Hyypiän varjoista ei näkynyt enää jälkeäkään. Moisander teki omalla esimerkillään Suomen joukkueesta omaa tasoaan paremman puolustussuuntaan. Lisätään päälle erinomainen avauspeli omalta puoliskolta käsin. Tätä lisää.
Toinen ehdoton onnistuja kylmässä illassa oli maalivahti Hradecky. Niki Mäenpää olisi ollut maalissa, jos olisi vain terveenä ollut. Nyt ei tarvinnut jossitella Mäenpään poissaololla. Hradecky oli kerta kaikkiaan erinomainen. Pari huonompaa avausta, siinä virheet. Maalille mies ei voinut mitään. Vastapainoksi nähtiin pari loistavaa pelastusta. Ennen kaikkea ensimmäistä kertaa Jussi Jääskeläisen lopettamisen jälkeen Suomen maalilla seisoi maalivahti, joka selvästi uskoi itseensä.
Pelkäämistä ja ylipelaamista
Huuhkajien suurin ongelma on pelirohkeuden puute. Kaikkein karuimmalla tavalla tämä näkyi Suomen puolustajissa, pois lukien Moisander. Joona Toivion, Kari Arkivuon ja Markus Halstin ensimmäinen tavoite oli päästä pallosta eroon, mieluiten mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas. Toki pitää muistaa, että Halsti ei kolmikosta olisi pelannut, mikäli Jukka Raitala olisi ollut terveenä, mutta silti. Suomen peli ei tule koskaan toimimaan optimaalisesti, jos puolustajat eivät pysty nähtyä parempiin ratkaisuihin pallollisena. Ja tässä on juuri se syy, miksi Huuhkajien puolustuksessa pitäisi olla seuraavat miehet: Jere Uronen, Moisander, Juhani Ojala ja Raitala.
Kovin paljon paremmin pelin rauhottamisessa eivät kyllä onnistuneet muutkaan Suomen pelaajat.
Kentällä oli yksi sinivalkoinen, jota pelirohkeuden puutteesta ei voi syyttää. Alexander Ring ei ottanut taka-askelia, eikä pelännyt ottaa palloa haltuunsa. Mutta. Ring veti ottelunsa toisesta päästä täysin vihkoon. Vähään aikaan ei ole nähty noin karmeaa ylipelaamista. Myöhästyneitä taklauksia, harhasyöttöjä ja pallonmenetyksiä. Ranskan maali lähti Ringin heikosta syötöstä keskialueella. Toki virheen jälkeen Suomen olisi pitänyt pystyä kollektiivisesti puolustamaan tilanne paremmin. Se näyttäisi olevan toistaiseksi yksi Huuhkajien ongelmakohdista, mutta jätetään se tuonnemmaksi.
Eremenkon ja Pukin epäselvä rooli
Roman Eremenko on taitojensa puolesta Suomen paras pelaaja, vieläpä melko selvästi. Maajoukkueessa peli on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän lukossa. Eilen nuorempi veljeksistä aloitti ottelun aivan liian ylhäällä. Moisander sai pallon pelattua keskikentälle. Siihen se sitten jäikin. Kolmikosta Tim Sparv - Perparim Hetemaj - Ring kukaan ei pystynyt ruokkimaan Eremenkoa. Myöhemmin, kun vanhempi Eremenko tuli vaihdosta sisään, Roma pääsi paremmin peliin mukaan. Hänelle on huomattavasti luonnollisempaa tehdä peliä keskikentän pohjalta käsin. Roman peluuttaminen kymppipaikalla menee Huuhkajissa hukkaan. Roolitus ei ole pelaajan vika. Tästä risut Paatelaiselle.
Valmentajamme toinen musta piste on yksinäinen hyökkääjä. Onko mitään järkeä peluuttaa Teemu Pukkia yksin piikissä? Pukki on kyllä hyvä juoksemaan linjan taakse. Mutta jos 90 prosenttia hyökkäysalueen syötöistä tulee korkeina suoraan hyökkääjää kohti, ei Schalke-hyökkääjällä ole mitään käyttöä. Sama pätee Kasper Hämäläiseen, joka ajoittain pyrki pelaamaan yksin ylhäällä. Tällaisella avauspelillä ainoa vaihtoehto kärkeen on Njazi Kuqi. Kuqi on tällä hetkellä ainoa edes jossain määrin kansainvälisen tason suomalaishyökkääjä, joka pystyy suojaamaan palloa ratkaisevat pari sekuntia.
Miten tästä eteenpäin?
Paatelainen ei ole missään vaiheessa puhunut Brasilian MM-kisoihin pääsystä. Nyt on muidenkaan turha enää elätellä toiveita, koska mahdollisuus oli ja meni Ranska-ottelussa. Espanja tulee joka tapauksessa voittamaan lohkon. Kakkonen (Ranska) puolestaan menee jatkokarsintaan. Siispä Suomen olisi eilen pitänyt napata kolme pistettä.
Kaikkein tärkeintä on nyt saada puolustuslinja edellä mainittuun muotoon. Pelaajien on löydettävä pelirohkeutensa. Vasta siinä vaiheessa voidaan ruveta miettimään kisoihin pääsyä. Lisäksi Paatelaisen on pystyttävä ratkaisemaan erityisesti Roman Eremenkon rooli. Parhaasta pelaajasta pitää saada kaikki mahdolliset tehot irti.
Paatelainen sanoi ottelun jälkeen, että Suomi olisi ansainnut enemmän. Puolittain totta. Mutta vain puolittain. Kuten ennakoin ennen ottelua, yhteenkään isoon virheeseen ei ole varaa. Toisaalta omat paikat on käytettävä armottomasti hyväksi. Kumpikaan ei eilen toteutunut. Siinä se ero.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti