Lauantai-ilta Sevillassa. Puolisen minuuttia pelattu, kun Iker Casillas sylkee Jesus Navasin laukauksen eteensä. Tämän tilanteen Real Madridin puolustus vielä selvitti. Parikymmentä sekuntia myöhemmin annettu kulmapotku olikin sitten jo liikaa. Angel Di María teki ensimmäisen monista virheistään ottelussa. Vartiointi unohtui täysin, Piotr Trochowski kiitti iskemällä voittomaalin kotijoukkueelle reilun minuutin pelin jälkeen.
Reilun minuutin sähläys kertoo hyvin paljon hallitsevan mestarin nykytilanteesta. Kaikki, siis ihan kaikki on sekaisin. Milloin viimeksi (Clásicoita lukuun ottamatta) Los Blancosin miehistö on sortunut eilen nähtyihin ylilyönteihin? Jos tuomari Alberto Undiano Mallenco olisi ollut hereillä, Real olisi lähtenyt toiselle puoliajalle kahden miehen alivoimalla. Tällä kertaa Gonzalo Higuaínin potku ja Di Marían sivukoukku jäivät huomaamatta. Tai ehkä Mallencoakin kävi Real jo vähän sääliksi.
Viime kaudella Jose Mourinhon joukkue oli kuin junan vessa (se vanhan mallinen). Kolme pistettä raavittiin joka kerta mukaan, oli vaikea ilta tai ei. Real menetti viime kaudella 14 pistettä koko sarjan aikana. Puhutaan siis 38 ottelun sarjasta. Tällä kaudella Real on menettänyt neljän kierroksen jälkeen kahdeksan pistettä.
Mikä on muuttunut viime kaudesta? Miksi peli ei toimi? Onko vatsa jo täynnä?
Kun joukkue jäi yksilöiden varjoon
Voidaan puhua peliin liittyvistä ja peliin liittymättömistä tekijöistä. Real on pelannut tällä kaudella tasan yhden hyvän ottelun. Espanjan Super Cupin toinen osasottelu Barcelonaa vastaan oli parasta Real Madridia kenties koskaan. Senkin takia on hämmentävää huomata, miten joukkue on tuon ottelun jälkeen taantunut takaisin ensimmäisten sarjakierrosten tasolle.
Kenties suurin yksittäinen (pelillinen) syy konttaamiseen on pelaamisen yksipuolisuus. Realia voi hyvin verrata Venäjän jääkiekkomaajoukkueeseen. Parhaimmillaan puhutaan taiteesta (viime kausi), huonoimmillaan (tämä kausi) kentällä on lauma yksilöitä, jotka vuorotellen hakkaavat päätään seinään. La Liga on kehittynyt hyväksi sarjaksi, jossa joukkueet osaavat puolustaa kollektiivisesti suuriakin vastaan. Toki joukkoon mahtuu joitain poikkeuksia, kuten Granada, joka taipui Realille 3-0. Mutta Granada on poikkeus. Sevillan, Valencian ja jopa Getafen kaltaiset joukkueet pystyvät nykyään lyömään Realin tai Barcelonan, jos suurten hyökkäyspeli on täysin yksilösuoritusten varassa.
Viime kaudella Realin peli hiveli silmiä. Tarvittaessa pelattiin rauhassa hitaita hyökkäyksiä, jotka perustuivat vahvaan pallonhallintaan. Toisaalta pystyttiin kääntämään vastustajan hyökkäykset nopeiksi vastaiskuiksi, joihin osallistui neljä-viisi pelaajaa. Ennen kaikkea peli oli tehokasta, koska joukkue oli yksilöitä suurempi. Nyt tilanne on päinvastainen. Siitä voidaan kiistellä, kumpi oli ensin, yksilövetoinen peli vai huonot tulokset. Lopputulos on joka tapauksessa sama. Eikä Realin kurssi käänny ennen kuin joukkue asetetaan etusijalle.
"Minulla ei ole joukkuetta", Mourinho sanoi eilisen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Kommentti voitaisiin perustilanteessa laittaa media-mourinhon piikkiin. Tällä kertaa tuo neljän sanan lause on kaunistelematon totuus.
Koko joukkue hajoamassa
Realin heikkoon alkukauteen mahtuu myös toisenlainen ongelma. Joukkueen suurin ja kaunein, Cristiano Ronaldo, ei ole tyytyväinen. Syitä voidaan toistaiseksi vain spekuloida. Onko Ronaldo surullinen, koska välit ainakin Marceloon ovat jäätävät? Todennäköistä. Onko Ronaldo surullinen, koska Real ei halua parantaa nykyistä sopimusta Espanjan muuttuneen verotuksen takia? Mahdollista. Onko Ronaldo surullinen, koska hän haluaa voittaa maailman parhaalle jaettavan Ballon d'Orin, mutta osa joukkueesta haluaisi Casillasin voittavan kyseisen palkinnon? Mahdollista, jopa todennäköistä.
Oli syy joku edellä mainituista tai ei, Ronaldon tyytymättömyys on sekä seuraus että syy. Se on osasyy huonoihin peliesityksiin. Ennen kaikkea se on seuraus Real Madridin galactico-politiikasta.
Niin kauan, kuin Real kootaan parhaista yksilöistä, joukkue jää suuressa kuvassa aina toiseksi. Viime kaudella Mourinho teki sensaatiomaista työtä hiottuaan joukkueen yhtenäiseksi. Mutta pikkuhiljaa kaunis ulkokuori on alkanut säröillä. Tällä hetkellä joukkueen hajoamisesta voidaan käyttää termiä kun, ei jos. Valkoisten presidentti Florentino Perez on pariin otteeseen osoittanut pystyvänsä hankkimaan joukkueen täyteen maailmantähtiä. Realin ja joukkueen kannattajien kannalta tilanne vain on valitettavasti se, että rahalla kasatut joukkueet särkyvät ennen pitkää, yleensä ennemmin kuin myöhemmin.
Vastataan vielä otsikon kysymykseen. Voiko Real voittaa kahdeksan pisteen takamatkalta liigamestaruutta? Vaikeaa se on, mutta voi. Se on kuitenkin toissijaista. Pääkaupungissa kannattaisi miettiä, mitä tehdään, kun (ei jos) joukkue hajoaa.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti