Ja viimeisenä hallitsevan mestarin Espanjan kimppuun.
Espanjaa vaivaa Barcelona-syndrooma. Jokainen pelaaja osaa syöttää loistavasti, kukaan ei osaa tehdä maalia. Espanja lähti Italiaa vastaan taktiikalla 4-6-0. En muista nähneeni vastaavaa. Toki Andres Iniesta ja David Silva olivat periaatteessa laitahyökkääjiä ja Cesc Fabregas piikissä, mutta käytännössä kentällä oli kuusi keskikenttämiestä, eikä yhtään hyökkääjää. Peli oli Espanjan mittapuulla kauheaa.
Espanja teki ottelun Italialle lopulta hyvin helpoksi. Italia on tunnettu hyvästä puolustuspelistä. Nyt sitä ei edes testattu kunnolla. Espanja ei päässyt murtautumaan kunnon maalintekopaikkoihin kovin montaa kertaa. Miksi? Kentällä ei ollut pelaajaa, joka olisi saanut hyökkääjän koulutuksen. Jokainen Espanjan kuudesta ylimmästä pelaajasta osaa syöttää huikeita läpisyöttöjä. Keskikenttämiehen koulutuksen saanut ei kuitenkaan osaa välttämättä tehdä sitä tarvittavaa, linjasta irtautuvaa liikettä syötön vastaanottajana. Heti alkoi tapahtua, kun Fernando Torres otettiin sisään.
Torres onkin sitten se seuraava ongelma. El Niño on poikkeuksellisen hyvä liikkumaan puolustuslinjan seassa ja tekemään pienen, mutta ratkaisevan liikkeen linjasta irti. Torres vain on tällä hetkellä niin heikossa kunnossa pelillisesti, että liikkeestä ei ole mitään hyötyä. Kertaalleen mies pelattiin läpi, mutta liian pitkälle eteenpäin suuntautunut ensimmäinen kosketus vesitti tilanteen.
Muutaman kerran Espanja pelasi korkeita palloja rangaistusalueen sisään. Oliko järkeä? Ei noilla pelaajilla. Vaikka olisi kuinka hyvä ajoitus ja ponnistus, eivät 170-senttiset mikkihiiret pärjää pääpalloissa selvästi kookkaampia toppareita vastaan.
Keskityspallot voisi silti olla Espanjan peliin se tarvittava lisä. Pääpallot monipuolistaisivat punaisten peliä, mikä tekisi Espanjan pelistä vähän arvaamattomampaa ja sitä kautta vaikeammin puolustettavaa. Mutta. Jos pääpalloja aletaan viljellä, on kentälle vaihdettava Espanjan mukana olevista hyökkääjistä ainoana huippukauden pelannut Fernando Llorente. Llorente voittaa korkeita palloja huonostakin asennosta. Hän voi sekä ratkaista itse että pudottaa palloa toiseen aaltoon teknisesti erinomaisille pikkumiehille.
Voiko barcalaisessa pallonhallintajalkapallossa (Espanjan pelityyli hyvin pitkälti) käyttää teknisesti vähän heikompaa, ei kovin ketterää, mutta pääpelissä lahjakasta hyökkääjää? Ehdottomasti. Menneellä kaudella Marcelo Bielsa ja Athletic Bilbao onnistuivat siinä, missä Josep Guardiola epäonnistui Zlatanin kanssa. Bielsa onnistui yhdistämään pallonhallinnan, lyhytsyöttöpelin ja pääpelissä erinomaisen hyökkääjän (Llorente). Espanjan valmentajan Vicente del Bosquen tulisi edottomasti kokeilla Bielsan esimerkkiä. Del Bosque on aina ollut loistava matkimaan muita. Hän jatkoi Luis Aragonesin aloittamalla linjalla maajoukkueessa. Aragones puolestaan matki pelin Guardiolalta. Nyt del Bosquen on matkittava Espanjan menestyksen nimissä Bielsaa.
Jos ei Llorentea aiota käyttää, on piikkiin laitettava Torres tai Alvaro Negredo. Fabregas ei ole hyökkääjä - ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Haastattelun mukaan del Bosque peluutti kuutta keskikenttämiestä, koska hän halusi saada keskikentän haltuun. Roskaa. Espanjan materiaalilla keskikenttä saadaan haltuun kolmella miehellä.
Mikäli pelityyli jatkuu muodossa 4-6-0, Espanja on ongelmissa jopa Kroatiaa ja Irlantia vastaan. Toisaalta mikäli del Bosque tulee järkiinsä asettamalla kentälle oikean hyökkääjän, Espanjan peli alkaa taas rullata. Ja jos del Bosque uskaltaa laittaa avaukseen Llorenten, Espanjan peli voi olla parempaa, kuin koskaan aiemmin.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti