Kuusi EM-ottelua on takana. Vähänkin kovemmista maista vain Venäjä on ollut vakuuttava. Alan Dzagojevin kahden maalin myötä Tshekki (tosin vain Tshekki) kaatui 4-1. Tanska jossain määrin tyrmäsi Hollannin lukemin 1-0. Espanja jäi ponnettoman esityksen jälkeen 1-1 -tasapeliin Italiaa vastaan. Saksa nyhjäsi 1-0 -voiton Portugalista.
Mikä suuria vaivaa? Mistä ongelmat johtuvat? Näyttääkö tulevaisuus paremmalta?
Otetaan tarkasteluun suurimmat mestarisuosikit eli Hollanti, Saksa ja Espanja. Aloitetaan Hollannista.
Hollanti kaatuu egoihin
Hollanti on parhaimmillaan fantastinen jalkapallomaa. Palloa pelataan maata pitkin. Lyhytsyöttöpeli on arvossaan. Hyökkäävää jalkapalloa vaalitaan, missä ei ole mitään väärää. Peli on ennen kaikkea kaunista. Kääntöpuolena Hollannin pelistä löytyy kiukuttelua, sooloilua ja heikkoa joukkuehenkeä.
Tanskaa vastaan näimme Hollannin pimeän puolen. Se oli tiedossa, että puolustuslinja on kansainvälisessä vertailussa korkeintaan keskinkertainen. Michael Krohn-Dehlin tarvitsi tehdä pallon kanssa yksi siirto, jonka myötä koko Hollannin puolustus saatiin sekaisin. Se puolustuksesta, se ei ollut Hollannin ongelma Tanskaa vastaan. Ongelma oli hyökkäys.
Toki jokainen tietää, että Arjen Robben ja Robin van Persie haluavat pitää palloa ja ratkaista otteluita yksin. Siitä huolimatta maailman top 10 -hyökkääjiltä sopii odottaa nähtyä järkevämpiä ratkaisuja. Etenkin Robben kuljetti pallon kerta toisensa jälkeen juuttipakin jalkaan. Samaan aikaan kolme muuta hyökkäävää pelaajaa levitteli käsiään. Ei Tanskan tasoista puolustusta voiteta soolokuljetuksilla. Hollannin hyökkääminen oli sanalla sanoen karmeaa kuraa. Yhden kerran van Persie ja Robben pelasivat erinomaisesti yhteen, mistä syntyi erinomainen maalipaikka. Mutta yksi kerta on aivan liian vähän 90 minuutin aikana.
Bert van Marwijkin keskikenttävalinta ei paljon helpottanut asiaa. Mark van Bommel on katiskamiehenä paikkansa ansainnut. Mutta miksi Tanskaa vastaan (pallo Hollannilla melkein koko pelin ajan) keskikentälle valittiin van Bommelin ja Wesley Sneijderin lisäksi lähinnä karatepotkuista tunnettu, baaritappelijan näköinen Nigel de Jong. De Jong ei tuonut Hollannin hyökkäyspelaamiseen yhtään mitään. Miksei Rafael van der Vaartia, joka tuli vaihdosta lopussa sisään, laitettu alusta asti Sneijderin kaveriksi jakelemaan palloja hyökkääjille?
Toinen pelipaikkoihin liittyvä kysymys on keskushyökkääjävalinta. Kannattaisiko lähes koko kauden loukkaantuneen ollut Ibrahim Afellay korvata van Persiellä, ja siirtää Klaas-Jan Huntelaar piikkiin?
Tanskaa vastaan Hollanti kaatui kahteen seikkaan, joista kumpikaan ei ollut heikko puolustus. Ei voi tarpeeksi painottaa, että suurten egojen on nöyrryttävä yhteisen hyvän edessä. Robbenista ja van Persiestä ei ole mitään hyötyä, jos kumpikaan ei pelaa joukkueelle.
Tappio Tanskalle aiheuttaa myös peluutusongelman. Hollannin on mahdollisesti voitettava sekä Saksa että Portugali, mikä vaatii maaleja, mikä puolestaan vaatii hyökkäävää peliä. Nyt Marwijkin on kenties pakko korvata de Jong van der Vaartilla. Tanskaa vastaan se ei olisi ollut puolustuksellisesti suuri riski. Saksaa ja Portugalia vastaan se on. Marwijkin varmistelu Tanskaa vastaan voi siis aiheuttaa entistä suurempia ongelmia kahdessa muussa alkulohkopelissä.
Jos Hollanti, ja erityisesti kaksi suurinta hyökkääjää, ei paranna, jää joukkue pomminvarmasti alkulohkoon.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti