Olipahan huikea ilta. Eilen, toisin kuin tiistaina, pelattiin Mestareiden liigan arvolle sopiva välierä. Huikea jännitysnäytelmä, josta ei puuttunut mitään. Kaikki, siis aivan kaikki, samassa paketissa. Hirveä tempo (erityisesti ensimmäisellä puoliajalla), maaleja molempiin päihin, kovia taklauksia, upeita syöttöjä. Ja kruunuksi jatkoaika ja rankkarikisa, jossa käytiin sekä maalivahtien että laukojien välillä melkoinen taistelu.
Real Madrid aloitti niin hämmentävällä höyryllä tapötäydessä Valkoisessa Talossa, että oksat pois. Bayern oli totaalisen lamaantunut, kun peli oli jo 2-0. Cristiano Ronaldon tehdessä toisen maalinsa, en uskonut enää lainkaan saksalaisten mahdollisuuksiin. Niin vain Bayern kasasi itsensä.
Koko ottelussa tehtiin vain yksi pelitilannemaali, silti viihdyttävyys oli huippuluokkaa. Ja ennen kaikkea, kumpikin joukkue yritti voittaa ottelua. Toki Bayern hallitsi jonkin verran palloa, mutta ei Real puolustanut passiivisesti. Hurja määrä vaarallisia vastahyökkäyksiä, joita Bayern-puolustajat katkoivat viime hetkellä.
Listataanpa tähän pari mieleenpainunutta seikkaa.
Pelirohkeus
Bayernin nuori puolustaja David Alaba aiheuttaa rankkarin omaan päätyyn muutaman minuutin pelin jälkeen. Moni olisi painanut päänsä pensaaseen ja pelannut varman päälle. Ei Alaba. Hetkeä myöhemmin mieletön nousu vasemmalta laidalta, minkä päätteeksi nappikeskitys maalille. Vain Arjen Robbenin surkea viimeistely vei tasoituksen saksalaisilta. Eipä jäätynyt Alaba rankkarikisassakaan. Vuorenvarma laukaus alakulmaan. Vastaavasti Robben kasasi itsensä juurikin tuon kyseisen viimeistely-yrityksen jälkeen. Hän halusi mennä laukomaan Mario Gomezin hankkimaa pilkkua. Robben halusi ratkaista ottelun. Tästä usein niin vaatimattomien suomalaisten tulisi ottaa opiksi. (Toki HJK oli yllättävän pelirohkea viime kesän europeleissään.)
Kaksi edellä mainittua esimerkkiä on vain jäävuoren huippu. Ihan yhtä lailla voisin nostaa esiin Manuel Neuerin itsevarman jalalla pelaamisen kahden päästetyn salamamaalin jälkeen. Tai Marcelon, joka lähti ottelun loppuhetkillä juoksuun omalta rangaistusalueeltaan harhauttaen kolme Bayernin pelaajaa täysin pihalle.
Rankkarikisan anatomia
Jose Mourinho oli täysin oikeassa sanoessaan, että vain suuret pelaajat uskaltavat mennä ampumaan pilkkuja tietäen, että epäonnistuminen on yksi mahdollisuus. Sen sijaan olen sitä mieltä, että rangaistuslaukaukset eivät ole täyttä lottoa. Pelaaja voi omilla teoillaan harhauttaa maalivahdin heittäytymään väärään kulmaan. Vastaavasti maalivahdit tietävät tällä tasolla, mihin kulmaan kukakin pelaaja ampuu, ja millä todennäköisyydellä.
Molemmat maalivahdit, Manuel Neuer ja Iker Casillas, päästivät varsinaisella peliajalla rankkarin taakseen. Tosin Casillas oli äärimmäisen lähellä torjuntaa. Vastaavasti molemmat torjuivat kaksi pilkkua rankkarikisassa. Hurja suoritus. Pidin Cristiano Ronaldoa pomminvarmana rankkarin laukojana. Edelleenkin hän on pisteeltä maailman paras, silti Neuer nappasi vedon kiinni.
Vaikka epäonnistuneet rangaistuspotkut ovat periaatteessa tasa-arvoisia, joku laukoo aina sen ratkaisevan rankkarin. Tällä kertaa jotenkin niin symbolisesti laukomaan asteli toppari Sergio Ramos - mies, joka tekee maalinsa päällään. Laukaus täysillä metrin verran yli maalin. Maali ei ollut lähelläkään. Olisiko Mourinhon sittenkin pitänyt asettaa joku muu laukomaan ratkaisevaa pilkkua. No, toisaalta myös huippuvetäjät Ronaldo ja Kaka epäonnistuivat.
Molemmat olisivat ansainneet paikan finaaliin. Voidaan jopa sanoa, että eilen käytiin Mestareiden liigan moraalinen loppuottelu. Valitettavasti vain toinen voi jatkaa. Sitä aina toivoisi, että finaali olisi tasoltaan vielä piirun verran välierää parempi. Nyt näin ei tule käymään.
Lähestulkoon jokainen odotti espanjalaista finaalia. Keskinäinen El Clásico välieräosaotteluiden välissä vei varmasti jonkin verran mehuja sekä Barcelonalta että Real Madridilta. Sillä ei ole kuitenkaan nyt merkitystä. Bayern ja Chelsea kohtaavat finaalissa.
Palataan asiaan finaalin alla.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti