Lähes kaikki on jo sanottu. Otteluennakoita voitte löytää joka paikasta. Tilastoniilot kaivavat tähän aikaan vuodesta amerikkalaiseen tyyliin mitä erikoisimpia faktoja. Käydään nyt kuitenkin vuoden suurin ottelu isossa kuvassa vielä läpi.
Homman nimi on tämä: Real johtaa sarjaa neljällä pisteellä ennen Barcelonaa. El Clásicon jälkeen kierroksia on jäljellä neljä. Barcan on pakko voittaa ottelu. Pisteen ero on kurottavissa kiinni. Real voi menettää huomisen kamppailun jälkeen pisteitä kerran. Kahta kertaa se ei pisteitä menetä. Muistetaan vielä, että tasapisteissä keskinäisten pelien voittaja nousee edelle.
Los Blancos voittaa siis sarjan varmasti, jos huomenna pelataan tasan. Tästä päästäänkin koko jutun ytimeen. Kannattaako Realin lähteä voittamaan Barcaa?
"En usko, että Mourinho yrittää voittaa. Hän ei ole koskaan ottanut riskejä tällaisissa otteluissa. Mestaruuden menettäminen olisi katastrofaalista."Näin kommentoi Bernd Schuster, entinen Real Madridin valmentaja. Ostan ajatuksen osittain. Mourinho on luotsannut Valkoiset niin hyvään kauteen, että sarjajohdon menettäminen olisi pahinta, mitä tässä vaiheessa voisi käydä. Pahimmalla tarkoitan sitä, että jos Barcelona voittaisi mestaruuden, Mourinho ei välttämättä enää valmentaisi Realissa, mikä veisi Los Blancosin takaisin kivikaudelle.
Mourinho osaa nollata Barcelonan. Jalkapallomaailma muistaa, miten Mourinhon valmentama Inter pysäytti Barcan. Bussi maalin eteen, oma maali pidetään puhtaana ja vastahyökkäykset käytetään jäätävällä tehokkuudella. Jose Mourinho on yksi maailman monipuolisimmista valmentajista. Hän osaa organisoida joukkueelleen aktiivisen, hyökkäävän pelitavan. Silti vahva pragmaattisuus, siis puolustava, vastustajan pelin tuhoava jalkapallo on Mourinhon vahvin ase. Kannattaisiko Realin siis lähteä puolustamaan ja pelaamaan vastahyökkäyspeliä? Ehkä.
Asetelma ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Klassikoita on pelattu viime aikoina niin tiuhaan tahtiin, että Mourinho on päässyt kokeilemaan monia erilaisia pelisuunnitelmia ja pelaajia. Pestinsä alussa Mourinho käytti hyvin puolustusvoittoista taktiikkaa, johon kuului tärkeänä osana kolmen tuhoajan keskikenttä (Pepe, Lassana Diarra, Sami Khedira). Viime peleissä Los Blancos on ollut hyökkäävämpi, aktiivisempi ja luovempi. Keskikentällä on nähty taitavampia pelaajia, kuten Xabi Alonso, Mesut Özil ja Kaka. Toki yksi tai kaksi keskikentän kolmikon paikoista on edelleen varattu metsästäjille. Jälkimmäinen pelitapa on toiminut selvästi aiempaa paremmin.
Vastahyökkäyksissä Real on Interiä selvästi parempi. Italialaisille kollektiivinen puolustaminen ottelun lähtökohtana on puolestaan täysin looginen. Espanjalaisille, ja erityisesti Real Madridille ei. Siispä Real ei pysty yhtä tehokkaaseen totaalipuolustukseen kuin Inter.
Lisäksi täytyy muistaa Madridin poikkeuksellinen jalkapallokulttuuri. Madridistat eivät halua nähdä rumaa jalkapalloa. Heille voitto ei riitä. Voiton on tultava kauniilla pelillä. Fanit eivät pelitapaa määrää, etenkään joukkueen, jota valmentaa Mourinho. Mutta koska hyökkäävä pelitapa on parhaiten toiminut, Realin kannattaisi hakea rohkeasti voittoa huomisessa ottelussa. Vai kannattaisiko?
Suurin kysymymerkki on Jose Mourinho. Mourinho voitti Chelseassa kaiken muun, paitsi Mestareiden liigan. Mestareiden liigasta syntyi lusitaanille pakkomielle, joka ajoi hänen kaikkia ratkaisujaan, liiaksikin asti. Interissä Mourinho voitti himoitsemansa Mestareiden liigan. Pakkomielle poistui. Realissa on nyt menossa toinen kausi. Liigamestaruudesta ei ole vielä ehtinyt tulla pakkomiellettä. Eikä ehdi, mikäli Real pelaa omalla tasollaan viimeiset ottelut. Yksi pakkomielle kahden vuoden aikana on kuitenkin syntynyt. Barcelona.
Barcaa hehkutetaan jatkuvasti. Realin huippuotteet ovat jääneet Blaugranan varjoon. Mourinho on ehtinyt kohdata Barcelonan urallaan jo kymmenen kertaa. Tuloksena yksi voitto, neljä tasapeliä ja viisi tappiota. Jatkoaikavoiton myötä Real voitti Copa del Reyn. Se onkin jäänyt Mourinhon toistaiseksi ainoaksi pokaaliksi.
Mourinho haluaa voittaa Barcelonan. Hän haluaa sitä enemmän, kuin mitään muuta. Tasapeli ei riitä, on tultava voitto. Mourinho muistaa varmasti, miltä tuntui juosta sormi pystyssä Camp Noun nurmelle Interin kaadettua Barcelonan. Portugalilainen haluaa kokea tuon tunteen uudelleen. Ja näyttää, että hän on Guardiolaa parempi. Että Real on Barcelonaa parempi.
Vaikka Mourinho ei tunnu välittävän ulkopuolisten kommenteista, on selvää, että Realin paremmuus Barcelonaan nähden tullaan kyseenalaistamaan, mikäli Real voittaa sarjan, muttei Barcaa. Liigamestaruus ilman Barcan lyömistä tyydyttäisi varmasti Mourinhoa. Samalla mies himoitsee kuitenkin Barcelonan päänahkaa enemmän kuin mitään muuta.
Paradoksi on valmis. Jos Mourinho kuuntelee järjen ääntä, hän lähtee huomenna varmistamaan Los Blancosille liigamestaruutta. Jos Mourinho antaa pakkomielteelleen vallan, hän lähtee voittamaan Barcelonaa, keinolla millä hyvänsä. Siis keinolla millä hyvänsä. Jos ei taidolla tunnnu tulevan tulosta, mies siirtyy muihin keinoihin. Varmaan tiedätte, millaisia keinoja tarkoitan.
Paradoksi ei koske ainoastaan Mourinhoa. Mitä te, lukijani, jotka kannatatte Realia, haluatte? Haluatteko varmistaa mestaruuden varmemmalla pelillä? Vai haluatteko lähteä voittamaan riskillä Barcelonaa? Sellaisella riskillä, joka epäonnistuessaan voi tuhota mestaruushaaveenne?
Te voitte vain toivoa. Mies Portugalista on se, joka päättää.
Siitä on huomenna kysymys. Ja siksi Jose Mourinho voi tuhota huomenna upean kautensa.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti