Kerrassaan hurja päätös Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle puolivälierälle. Jesse Joensuu lapioi kiekon häkkiin kahdeksan sekuntia ennen peliajan umpeutumista. Ero viime sunnuntain murskatappioon oli kuin yöllä ja päivällä. Miten tässä näin kävi?
Tahto
Suomen tahtotaso oli paremmalla tasolla, kuin kertaakaan aiemmin tänä keväänä. Jokainen pelaaja oli päättänyt parantaa, kuitata häpeällisen tappion ja antaa kaikkensa jäälle. Tahtotasosta kertovat eniten sota-alueelta tehdyt kaksi viimeistä maalia. Suomi ei ole taitotasoltaan kisojen parhaita joukkueita, mutta sisukkuutta leijonilla on aina ollut. Venäläiset saavat taitonsa äidinmaidossa. Suomipoika saa samassa maidossa sisua. Ja nyt sitä sisukkuutta näytettiin.
Taktiikka
Äitienpäivän ottelu kaatui suurelta osin taktiseen murskaukseen. Neljä päivää sitten hyökkääjät palauttivat kiekkoa alaspäin, kun olisi pitänyt hyökätä nopeasti ylös. Vastaavasti pakit olivat oman maalin takana pulassa, kun USA peitti normaalit syöttösuunnat.
Tänään ei leijona jäänyt paineen alle ihmettelemään. Nopeasti yhdellä kahdella syötöllä paineen alta pois ja kohti Jimmy Howardin maalia. Viivelähtöjä nähtiin harvinaisen vähän, ja tällä kertaa hyvä niin. Viivelähdöt ovat leijonien ase, mutta vain oikeissa tilanteissa. Kovaa prässääviä joukkueita vastaan on pakko pystyä pelaamaan kiekko nopeasti paineen alta pois. Tässä Suomi onnistui tänään erinomaisesti.
Tasonnosto
Kaksi edellä mainittua tekijää realisoitui käytännössä koko joukkueen tasonnostona. Mikko Koivun johtamalta ykkösketjulta osattiin odottaa vahvaa panosta. Kaikki muut ketjut paransivat peliään merkittävästi. Vaikka Jarkko Immosen ketju penkitettiin kolmannessa erässä, Immonen ja Mikael Granlund onnistuivat luomaan pari hyvää maalipaikkaa. Granlundin huikeasta syötöstä jäi puuttumaan vain Janne Pesosen viimeistely.
Jarruketjut, etenkin Petri Kontiolan johtama nelonen, olivat niin ikään tänään erittäin hyviä. Tuomas Kiiskinen toi mukavasti uutta energiaa Niko Kapasen ja Leo Komarovin rinnalle. Nelosessa Joensuu oli luonnollisesti illan tähti kahdella maalillaan. Ei voi unohtaa Kontiolaa, joka pelasi yhden uransa parhaista otteluista.
Petri Vehanen pelasi omalla huipputasollaan. Hän tarjosi Suomelle mahdollisuuden voittoon. Tänään Suomi oli fyysisesti, henkisesti ja taktisesti tarpeeksi hyvä tarttumaan mahdollisuuteen.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti