MM-kisojen välieräennakot

Neljä parasta jäljellä. Suomi kohtaa ensin Venäjän. Toisessa ottelussa pelataan Tsekkoslovakian herruudesta.

Venäjä - Suomi

Vuosi sitten Bratislavassa Suomi voitti Venäjän kahdesti, ja eteni aina päätyyn saakka. Harva uskoi tuolloin, että leijona voisi kaataa karhun kahdesti. Samalla tavalla Venäjä on tänäkin vuonna ennakkosuosikki. Voiko Suomi voittaa? Helposti.

Pelitavallisesti slaavijoukkueet sopivat Suomelle pohjoisamerikkalaisia paljon paremmin. Miksi? Suomen pelitapa, meidän peli, perustuu nopeisiin, mutta paljolti myös hitaisiin hyökkäyksiin. Hitaita hyökkäyksiä kutsutaan viivelähdöiksi. Viivelähtöjen idea on lähteä rauhassa omasta päästä hyökkäykseen koko viisikon voimin, jolloin vastustajan alueelle päästään vauhdilla yhtenä rintamana. Pohjoisamerikkalaiset joukkueet antavat Suomen puolustajille kovaa painetta, minkä vuoksi Suomi ei päässyt rauhassa rakentamaan peliä koko viisikon voimin. Slaavit pelaavat eri tavalla. He peruuttavat kauemmas keskialueelle, mikä mahdollistaa leijonien viivelähdöt.

Mitä maita on enää jäljellä? Aivan oikein. Slaaveja. Venäjä, Tshekki ja Slovakia. Suomen onneksi kaikki pohjoisamerikkalaisella pelityylillä pelaavat maat, eli Kanada, USA ja Ruotsi, tippuivat pois. Venäjä on Suomelle helpommin kaadettavissa kuin esimerkiksi Ruotsi. Muistutetaan nyt vielä, että nopeisiin lähtöihin tulee kuitenki aina lähteä, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Viivelähtö on aina suunnitelma b.

Pelitapa ei yksin riitä. Vaikka pelitapa olisi paperilla miten hyvä tahansa, pelaajat tekevät ratkaisut jäällä. Hyökkäyksiin lähdettäessä Suomen puolustajien on oltava yhtä keskittyneitä, kuin puolivälieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Ensimmäisten syöttöjen on napsahdettava tarkasti lapaan oikeassa rytmissä.

Vastaavasti hyökkäysalueella on tehtävä paikoista maalit. Leijonajoukkue ei voi luottaa kahta kertaa peräkkäin siihen, että joku jarrumies (lue Jesse Joensuu) nousee sankariksi. Jarkko Immosen ketjun täytyy pystyä maalintekoon. Lähtökohtaisesti Mikael Granlund loistaa jäällä slaavijoukkeita vastaan, koska ne antavat Granlundille tarvittavan pienen tilan ja ajan, joita Kanada ja USA eivät antaneet.

Toisaalta, Venäjän materiaali on Yhdysvaltoihin verrattuna toiselta planeetalta. Kaiken järjen mukaan Venäjä tulee tekemään maaleja, siispä Suomen on niitä tehtävä myös.

Venäjän ensimmäinen ketju rakentuu MM-kisojen parhaan pelaajan, Jevgeni Malkinin, ympärille. Malkinin rinnalla hyökkäävät Aleksander Popov ja Aleksander Perezhogin. Pavel Datsjuk johtaa kakkosketjua, laidoillaan Aleksander Ovetshkin ja Aleksander Semin. Kerta kaikkiaan hurja materiaali. Mutta. noissa kahdessa ketjussa piilee myös Venäjän heikkous.

Viime vuonna Bratislavassa Ovetshkin tuli kisoihin, halusi ratkaista yksin, ja lopulta tuhosi Venäjän joukkuepelin. Ilmassa on samanlaisia merkkejä tälläkin kertaa. Malkin on ollut parhaimmillaan aina silloin, kun hän saa olla ykkösviulisti. Pittsburgh Penguinsissa Sidney Crosby on lähtökohtaisesti ykkössentteri. Crosbyn pelatessa Malkin on jäänyt jokseenkin pimentoon. Niinä hetkinä, kun Crosby on ollut loukkaantumisten takia sivussa, Malkin on välittömästi nostanut tasoaan monta pykälää.

Samalla tavalla on käymässä MM-kisoissa. Ennen Ovetshkinin ja Seminin tuloa Malkin oli täysin pysäyttämätön. Norjaa vastaan Malkin ei ollut enää se sama jäätä jokaisella vaihdollaan dominoiva pelaaja. Miksi? Ovetshkin ja Semin olivat saapuneet taloon. Malkin ei olekaan enää Venäjän suurin tähti, vaikka on toki edelleen joukkueensa paras pelaaja. Venäjän kannalta päävalmentaja Zinetula Biljaletdinov teki järkevän liikeen jättämällä Malkinin ketjun ennalleen. Saa nähdä, riittääkö se pitämään kaikkien tähtien pelitason korkealla.

Jukka Jalosen on oltava tarkka peluutuksessaan. Se tiedetään jo, että Immosen ketju on Suomen ketjuista huonoin omalla alueella. Immosia ei saa päästää kaukaloon samaan aikaan Malkinin tai Datsjukin ketjun kanssa.

Jos peluutus toimii, jos taktiikka toimii, ja jos pelaajat pääsevät omalle tasolleen, Suomi voi ehdottomasti voittaa Venäjän karhun. Mitä pidempään Venäjä pidetään nollilla, sitä varmemmin itänaapuri turhautuu. Se on nähty kerta toisensa jälkeen. Suomi on voittanut pelin, jos Venäjä heittää joukkuepelin romukoppaan ja lähtee hyökkäämään yhden miehen soolokuljetuksilla. Edes Malkin tai Ovetshkin ei pääse neljästä tai viidestä miehestä yksin läpi.

Maalivahtipelissä Suomella on etu. Petri Vehanen on parempi, kuin Semjon Varlamov. Tosin ei Varlamov normaalilla pelitasollaan huono ole hänkään.

Suomea on aina tuettava, joten Suomi etenee finaaliin lukemin 4-2.

Tshekki - Slovakia

Tshekin ja Slovakian vääntö vastaa Suomen ja Ruotsin tai Kanadan ja Yhdysvaltojen välistä kamppailua.

Molemmat joukkueet pelaavat samalla tyylillä. Karvauksessa vetäydytään keskialueen ohjauspeliin. Kiekonriiston jälkeen pyritään kääntämään peli nopeaksi vastahyökkäykseksi. Mielenkiintoista tässä ottelussa on se, että joukkueiden on mentävä vuorotellen epämukavuusalueelleen, mikä tarkoittaa kiekkokontrollia. Molemmat eivät voi 60 minuutin ajan vain puolustaa ja hyökätä vastaan.

Tässä tilanteessa kokeneiden pelaajien on astuttava esiin. Miroslav Satan, Michal Handzus ja Zdeno Chara ovat tällaisia pelaajia Slovakian joukkueessa. Vastaavasti Peter Nedvedin ja Tomas Plekanecin on otettava vastuuta Tshekin joukkueessa.

Chara ei ollut Kanadaa vastaan herra ja hidalgo. Slovakia voitti silti. Se kertoo vain siitä, että Slovakiaa ei pidä aliarvioida tippaakaan.

Samalla tavalla Tshekki pimensi ennakkosuosikki Ruotsin totaalisesti. Ruotsilta vietiin kaikki sen aseet pois pelottavan hyvin. Tshekillä on ehdottomasti mahdollisuus mennä päätyyn asti tässä turnauksessa.

Tshekin NHL-miehet on jaoteltu tasaisesti eri ketjuihin. Milan Michalek ja Plekanec ykkösessä, David Krejci ja Michael Frolik kakkosessa sekä Ales Hemsky kolmosessa. Valmentaja Alois Hadamczik on rakentanut ketjunsa niin, että jokainen kentällinen voi hyökätä ja puolustaa kohtuullisesti.

Vastaavasti Slovakian kahteen ensimmäiseen ketjuun on kerätty parhaat voimat. Kolmas on näiden kisojen yllättäjä Tomas Tatarin, Michel Miklikin ja Juraj Mikusin myötä. Neljäs on jo selvästi heikompi.

Ottelu tulee ratkeamaan siihen, kumpi pystyy paremmin sopeutumaan tilanteeseen, jossa välillä on rakennettava hyökkäyksiä omalta alueelta kiekkokontrollin kautta.

Mielenkiintoista shakkia luvassa. Tshekki etenee finaaliin lukemin 4-3.

Jaakko Perttilä