Suomi kohtaa MM-kisojen kolmannessa ottelussaan tänä iltana Sveitsin. Listataanpa tähän alle muutamia seuraamisen arvoisia asioita.
Jussi Jokinen
Ollaan rehellisiä. Jussi Jokinen on flopannut kahdessa ensimmäisessä ottelussa pahasti. Vaikka Mikko Koivu ja Valtteri Filppula eivät ole toistaiseksi missään nimessä olleet erinomaisia, Jokinen on ollut kolmikon yhteispelistä täysin pihalla. Muutamia paikkoja Jokiselle on siunaantunut. Niistä on laitettava laattaa reppuun. Ei ole Jokinen laittanut. No, eipä ole onnistunut maalinteko Koivulta tai Filppulaltakaan. Silti, nimenomaan Jokinen on ykkösketjusta se, joka tällä hetkellä tuhoaa koko kentällisen pelin.
Parhaimmillaan Koivun ja Filppulan varaan voisi rakentaa maailmanluokan kahden suunnan ketjun. Koivu on Pavel Datsjukin ohella maailman parhaita puolustavia keskushyökkääjiä. Myös Filppula on erinomainen puolustava hyökkääjä. Molemmat kykenevät myös tekemään erinomaisesti peliä. Ketju huutaa luontaista maalintekijää Koivun ja Filppulan rinnalle. Valitettavasti maailmanluokan maalintekijöitä Suomen joukkueesta ei löydy yhtäkään, kiitos Teemu Selänteen kieltäytymisen. Jos ei löydy maalintekijää, seuraava vaihtoehto on tuoda vauhtia ketjuun esimerkiksi Leo Komarovin tai Tuomas Kiiskisen muodossa. Komarov ei ole enää pelkkä rikkova pelaaja. Erinomaisen kauden Moskovan Dynamossa pelannut Komarov pelasi suuren osan kaudestaan ykkösketjussa. Toisaalta Kiiskinen näytti kisojen alla pelatuissa harjoitusotteluissa piilevää potentiaaliaan.
Toki Antti Pihlström olisi kaikkein vauhdikkain vaihtoehto. Pihlströmin vauhti menee kuitenkin kiekollisessa pelissä yli. Käytännössä mies siis sohii maalipaikoissa kiekot kaikkialle muualle kuin verkkoon.
Ylivoimapeli
Äärimmäisen mielenkiintoinen asetelma. Suomen ylivoima ei ole toiminut. Vastaavasti Sveitsin ylivoima on tässä vaiheessa turnauksen neljänneksi paras 30 prosentin tehokkuudella.
Suomen tehotonta ylivoimapeliä on vatvottu useita päiviä käytännössä jokaisessa suomalaismediassa. Lähes kaikki kommentit huutavat samaa, eli maskia maalille. Kritiikki on täysin aiheellista.
Ylivoimaa pelataan tällä hetkellä omilla kentällisillä (lukuunottamatta 3. ylivoimaa, jossa Petri Kontiola korvaa Jesse Joensuun). Ykkösketjussa Koivu on turhaan pelintekijän paikalla. Urheilulehden havainto aiheesta on oikea. Koivu maalille ja Filppula tai Jokinen tekemään peliä. Etenkin Filppula on vähintään yhtä hyvä jakaja kuin Koivu. Sen sijaan Koivu on ykkösketjun miehistä ainoa kohtuullisen luontainen maskipelaaja. Toinen vaihtoehto on vaihtaa kolmikosta joku selkeään roolipelaajaan, joka haluaa ottaa iskuja vastaan maalin edessä.
Kakkosylivoimassa on myös ongelma. Vuosi sitten Bratislavassa Mikael Granlundin (pelintekijä) ja Jarkko Immosen (laukoja) yhteistyö toimi erinomaisesti. Toistaiseksi Immosen ruuti on ollut läpimärkää, ja toisaalta Janne Pesonen on turha mies. Vain toisen kaksikosta Immonen-Pesonen tulee jäädä ylivoimakokoonpanoon. Toinen on jälleen korvattava selkeällä maskimiehellä.
Kolmas ylivoima niin ikään on puutteellinen. Kontiola tekee peliä, Komarov maskia. Niko Kapanen jää ilman roolia. Kapanen ei ole parhaimmillaan ylivoimalla. Kapanen on suomalaiseen tyyliin erinomainen joukkue- ja puolustuspelaaja, ei kylmä ratkaisija. Kolmas ylivoima huutaa maalintekijää. Kuten jo mainitsin, maalipyssyjä vain ei valitettavasti joukkueesta löydy.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ykkösylivoima voidaan pitää ennallaan, kunhan Koivu siirtyy maalin eteen, ja Jokinen alkaa ampua tehokkaasti. Myös Filppulan on ammuttava (yksi laukaus kahdessa ottelussa), kun paikka aukeaa.
Kakkosylivoimaan on tuotava Granlundin ja Immosen tai Granlundin ja Pesosen vierelle maskimies. Komarov on vaihtoehto numero yksi, Joensuu numero kaksi.
Kahden ensimmäisen ylivoiman tulisi toimia niin hyvin, että kolmatta ei tarvita. Jos kuitenkin tarvitaan, olkoon hyökkäys muotoa Joensuu-Kontiola-Pesonen. Väännetään vielä rautalangasta. Joensuu ajaa maalille, Kontiola jakaa kiekkoja ja Pesonen laukoo. Tämä ketjun myötä Komarov ja Immonen ottavat paikkansa Granlundin viereltä kakkosylivoimasta.
Esa Tikkanen vaati neljättä hyökkääjää ylivoimakoostumuksiin. Ei ole tarvetta. Suomella on hyvät viivapakit. Mikko Mäenpää ja Janne Niskala ovat Euroopan parhaimmistoa, Juuso Hietanen tarjoaa vasenkätisenä uuden vaihtoehdon ja Anssi Salmelakin pärjää kohtuullisesti. Pakitkin alkavat näyttää paremmilta, kunhan vain saadaan lihaa peittämään maalivahdin näkyvyyttä.
Siirrytään vastustajaan. Sveitsin ylivoima on äärimmäisen vaarallinen. Kaikki perustuu huikean kiekollisen taidon omaavaan Mark Streitiin. Joukkueen kapteeni, tähti ja paras puolustaja johtaa Sveitsin sisäistä pistepörssiä kahden ottelun jälkeen tehoilla 2+1. Kaikki pisteensä Streit on tehnyt ylivoimalla. Streit omaa hurjan laukauksen, joka on tarpeeksi luja ja tarpeeksi tarkka. Laukauksen lisäksi Streit osaa jakaa peliä viivasta käsin. Tässä on siis yksinkertaistettuna se mies, joka Leijonien alivoiman on saatava kiinni.
Nopeammat käännöt
Meidän peli on ollut viime päivinä paljon tapetilla. Meidän pelin mukainen hyökkäyspeli perustuu sekä nopeaan että hitaaseen hyökkäämiseen. Kiekonriiston jälkeen on aina katsottava mahdollisuus kääntää peli nopeasti kohti vastustajan maalia. Järki on kuitenkin pidettävä mukana. Alivoimaisena (esim. yhdellä kahta, kahdella kolmea tai kolmella neljää vastaan) kiekko siirretään alaspäin, ja vauhtia haetaan koko viisikon voimin.
Kahdessa ensimmäisessä pelissä on käynyt niin, että riiston jälkeen kiekko on palautettu liiaksi alakertaan. Hyökkääjät eivät ole tunnistaneet mahdollisuuksia nopeisiin vastahyökkäyksiin. Lopputuloksena Leijonien peli on hidastunut, kiekkoa haudotaan jatkuvasti maalin takana ja tehtyjä maaleja on kasassa vain kaksi.
On muistettava, että nopeat vastahyökkäyksest tuottavat hitaita viivelähtöjä selvästi enemmän maalipaikkoja. Tästä syystä Leijonilta vaaditaan nyt nähtyä enempää pelirohkeutta. Tyhmä ei pidä olla. En kehota Suomea sooloiluun. Sen sijaan peräänkuulutan kollektiivista pelirohkeutta. Kun on paikka iskeä nopeasti, on iskettävä nopeasti.
Tämä on aspekti, jota Leijonien pelissä kannattaa seurata Sveitsiä vastaan.
Maalivahtipelistä on turha sanoa mitään. Sveitsillä ei ole toistaiseki ollut asian kanssa ongelmaa. Suomen maalivahtipeli on puolestaan ollut täydellistä.
Viimeisten tietojen mukaan Jussi Jokinen aloittaa ykkösketjussa. Toivotaan, että Kalajoen kasvatti alkaa pikkuhiljaa lapioida kiekkoja maaliin.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti