Tästä se lähtee. Lämmittelyt on lämmitelty ja tosipelit
voivat alkaa. Suomi on toki pelannut tosissaan jo lopputalvesta lähtien. Sen
sijaan esimerkiksi Kanada aloittaa pelaamisen vasta nyt. Ryyppyreissut on
koettu, on aika näyttää maailmalle, mitä miljoonamiehet osaavat. Katsotaanpa,
miltä Helsingin lohkon puolivälieräparit näyttävät.
Kanada – Slovakia
Kanada on tänä vuonna mukana kerta kaikkiaan hurjalla
joukkueella. Jääkiekon emämaa nappasi lohkovoiton itselleen vähintäänkin
puolivaloilla. Yhdysvaltoja vastaan Kanada pelasi yllättävän haluttomasti.
Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Kanada on antanut merkkejä
potentiaalistaan Suomea vastaan. Leijonat ahdisti nikkarit nurkkaan ensimmäisen
erän loistavalla pelillään.
Kanada voitti lohkonsa, vaikka vasta muutamat pelaajat ovat
oikeasti olleet hyviä. Duncan Keith on Kanadan puolustuksen tuki ja turva, niin
tasaviisikoin, kuin ylivoimallakin pelatessa. Hyökkääjistä John Tavares ja Jeff
Skinner olivat nälkäisiä jo verryttelypeleissä. Odottakaahan, kun Ryan Getzlaf,
Corey Perry ja kumppanit alkavat pelata tosissaan (jos alkavat). Asetan pienen kysymysmerkin
Kanadan puolustajien kohdalle. Puolustusmateriaali on kapea, mikäli
Valko-Venäjää vastaan pelirangaistuksen saaneet Marc Methot ja Luke Schenn ovat
pelikiellossa.
Kanadan pelitavassa ei ole mitään maailmaa mullistavaa.
Kiekko punaviivan jälkeen ristikulmaan, halukkaat perään ja loput maalille.
Vaahteranlehdet hakkaavat maalin edessä kaikkea elollista ja elotonta niin
kauan, että kiekko on maalissa.
Pelin kuva tulee olemaan selvä. Kanada hyökkää, Slovakia
puolustaa ja iskee vastaan. Slovakian toivo lepää maalivahtipelissä (Jan Lacon
on pelattava uransa paras ottelu), tehokkaassa viimeistelyssä ja Kanadan
huonossa asenteessa. Lisäksi Slovakian ylivoimaisesti parhaan pelaajan,
kapteeni Zdeno Charan on otettava joukkueensa reppuselkään.
Kanada on parhaimmillaan huikea, mutta ei niin huikea,
etteikö Slovakia saisi lainkaan maalipaikkoja. Noista paikoista on nyt
laitettava kiekot sisään. Pomminvarma fakta on se, että Kanada tulee luomaan
Slovakiaa enemmän hyviä maalitilanteita torstain ottelussa.
Slovakia ei tällä hetkellä nauti kiekkomaailmassa
huippujoukkueisiin verrattavaa kunnioitusta. Kanadan mahdollinen ylimielisyys
otteluun valmistautumisessa voi purra nikkareita omaan nilkkaan. Slovakian
miehistöllä ei tule olemaan mitään ongelmia latautua kaatamaan Kanadaa.
Muiden kannalta huolestuttavaa on se, että Kanadan ei
tarvitse vieläkään pelata 60 minuuttia tosissaan päästäkseen välieriin.
Kanada voittaa energiaa säästellen 4-2. Kanada välieriin.
USA – Suomi
5-0. Leijonat koppiin buuausten saattelemana. Kuulostaako
tutulta? Näin siis viime sunnuntaina. Neljä päivää myöhemmin koittaa revanssi.
Onko Leijonilla mitään mahdollisuuksia? Ehdottomasti.
Otetaanpa esimerkki rapakon
takaa. Tämän kevään pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pittsburgh
Penguins murskasi Philadelphia Flyersin 10-3. Ottelu pelattiin Flyersin
kotihallissa. Kimmo Timonen kommentoi esitystä ”häpeälliseksi kotiyleisön
edessä”. Kuulostaako tutulta? Mikko Koivua niin ikään hävetti leijonien
puolesta Yhdysvalloille koetun murskatappion jälkeen. Tarina jatkuu. Seuraavan
ottelun ensimmäisessä vaihdossa Flyersin tähti Claude Giroux taklasi suuren ja mahtavan
Sidney Crosbyn jään pintaan, teki maalin ja Flyers voitti sekä ottelun että
lopulta koko pudotuspelisarjan.
Kuka nousee leijonien sytyttäjäksi? Koivu, Valtteri Filppula,
Leo Komarov? Yksi ei riitä, koko joukkueen on nostettava tasoaan. USA on täysin
lyötävissä, jos se vain halutaan lyödä. Totaalinen nöyryytys saattoi olla
leijonille parempi, kuin Yhdysvaltojen maalin voitto. Nyt on jokaisen
laitettava kaikkensa likoon.
Yhdysvaltojen ja Kanadan pelitavat muistuttavat toisiaan.
Havumetsien pystysuunnan kiekkoa ja vahvaa maalineduspeliä molemmissa päissä. USA
on jalostanut pelitapaansa eurooppalaisen lyhytsyöttöpelin suuntaan. Samoin
karvauspelaaminen on kaksivaiheisempaa Kanadaan verrattuna. Toisaalta Kanadalla
ei ole ollut vastaavaan tarvetta ylivertaisen materiaalinsa tähden. Tietyllä
tapaa Kanadan yksinkertaisempi pystysuunnan kiekko sopii Suomelle paremmin.
Tässä vaiheessa on turha murehtia, torstaina pitäisi joka tapauksessa voittaa
Team USA.
Max Pacioretty ja Paul Stastny olivat allkusarjassa
vakuuttavia. Pelicansissa menneen kauden pelannut Ryan Laasch on ollut positiivinen
yllätys. Ylivoimalla siniviivapelote on Jack Johnsonin ja Cam Fowlerin muodossa
melkoinen. Edellä mainituista pelaajista huolimatta Yhdysvallat on joukkue,
siinä missä Kanada on täynnä toinen toistaan parempia yksilöitä.
Yhdysvaltoja vastaan leijonilta on löydyttävä pelirohkeutta
ja tehoja – muiltakin kuin Koivun ketjulta. Puolustajien on pystyttävä antamaan
ensimmäinen syöttö tarkasti ja oikeaan rytmiin USA:n kovan paineen alta pois.
Painetta tulee joka tapauksessa, nyt mitataan pakkien pelirohkeus. Pelasi Suomi
kuudella tai seitsemällä puolustajalla, jokaisen on pelattava selkäytimestään.
Jos kentällä ruvetaan miettimään, mitä milläkin hetkellä pitikään tehdä,
koittaa leijonille kesäloma saman tien. Sama pätee hyökkääjiin. Nyt on jokaisen
saatava itsestään parhaat tehot irti. Itsensä ylittäminen, tai edes omalla
tasollaan pelaaminen edellyttää sitä, että pelaaja tekee itselleen luonnollisia
ratkaisuja selkäytimestään.
Kuten kirjoitin edellisessä kirjoituksessani, Suomi on tällä
hetkellä yhden tempun poni. Joukkue voittaa ja häviää Koivun ketjun myötä.
Jarkko Immosen, Mikael Granlundin ja Janne Pesosen (mikäli ketju on vielä
kasassa) on yksinkertaisesti pakko löytää pelinsä Yhdysvaltoja vastaan. On
täysin mahdollista, että ketjuja sekoitetaan niin, että joku edellä mainitusta
kolmikosta löytää itsensä katsomosta. Jos kakkosketju ei pysty maalintekoon,
vastaavasti kolmos- ja nelosketjun on nostettava tasoaan hyökkäyspäässä. Yksi hyvä
ketju ei tule riittämään Yhdysvaltoja vastaan.
Maalivahtipeliin ei kumpikaan lähtökohtaisesti kaadu. Jimmy
Howard ja Petri Vehanen ovat maailmanluokan maalivahteja
kumpikin.
Koska omia vastaan ei voi veikata, Suomi voittaa 3-2. Suomi
välieriin.
Jaakko Perttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti